Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Sivuinfo - Blogi

 
 
Cool Orange Pointer

 

Takaisin ylös

Roolipeli

Seuraava kokous: 27-31.5.2017 infoa ilmestyy blogiin 20-25pv

Seuraava parantajien kokous: 16-18.5.2017 infoa blogista

Vuodenaika: Hiirenkorva (kevät)

Säätila: Öisin noin. 5 astetta, päivisin noin 10 astetta. Lumi on sulanut jo täysin, ja aurinko paistaa lämpimästi. Aamuisin ja iltaisin havaittavissa sakeaakin sumua etenkin Tähtimetsässä, mikä luo paikasta öisin aavemaisen tulikärpästensä takia. Tuuli on tyyntynyt, eikä sitä ole miltei yhtään.

Riistatilanne: Keskiverto jokaisen klaanin reviirillä. Metsäklaanin reviirille on alkanut ilmestyä jo melko paljon riistaa, muttei sitäkään vielä yllinkyllin ole. Suoklaanin alueelle on alkanut ilmestyä lintuja ja hieman maariistaa, ja Aroklaanin reviirille rusakoita. Meriklaanin reviirille on Suoklaanin tapaan alkanut ilmaantua lintuja, ja jään sulamisen ansiosta myös kaloja alkaa näkyä tuoresaaliskasassa.

Petoeläintilanne: Metsäklaanin reviirille on hetki sitten ilmestynyt kettupariskunta. Muiden klaanien reviireillä ei ole petoeläimiä tällä hetkellä. Niitä saa tuoda peliin vapaasti.

Kuva (c) Lanttu

Tapahtumat

  • Metsäklaani korjaa leirinsä seinämiä ja muutenkin siistii leiriään taistelun jäljiltä.
  • Suoklaanin Porotuhka on Metsäklaanin leirissä niin kauaa, että voi palata leiriinsä.
  • Aroklaaniin ja sieltä myös Meriklaaniin on levinnyt vakava, tuntematon sairaus, joka aiheuttaa kuumetta, oksentelua ja yskää. Sairauteen ei olla keksitty vielä parannuskeinoa ja se on tappava. Sairastuneet eristetään monesti kauemmas muusta klaanista, jotta sairaus saataisiin hävitettyä.
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Pohjoispentu - Aroklaani - leiri

24.05.2017 22:48
Vinkaisin hiljaa kirkkaan valon häikäistessä minua silmiini. Olin alkuun tottunut pimeyteen mutta nyt näin. Maailma oli avara ja pelottava. Loikkasin emoni luo ja läpsäisin tätä otsasta.
"Hei! Avasin silmäni!" sipisin emon korvaan. Silmät suurina odotin että emo heräisi ja alkaisi kehuskella minua mutta mitään ei tapahtunut. Tunsin oloni pahasti hylätyksi. Oliko maailma tosiaan minut hylännyt? Jo heti kun avaisin silmäni?
Vilkaisin pentuetoveriani Täpläpentua. Astahdin Täpläpennun luo ja naukaisin: "Hei!"
En jaksanut odottaa hänen vastaustaan joten kipitin ulos luolasta.
Kipitin kohti luolaa joka haisi kummalle. Mikään muu luola ei haissut samalle. Mieluusti ehkä menisin sittenkin tuonne raikkaan yrtin hajuiseen luolaan? En! Menisin tuohon luolaan!
Luolassa oli tunkkaista ja siellä oli monta kissaa. Suurin osa oli hyvin laihoja, osa huonosti voivan näköistä ja osa oli hyvin epä siistissä kunnossa.
"Hei! Olen Pohjoispentu keitä te?" kysyin hiljaa ääni väristen.

//Joku? Jos joku vaikka löytää Pohjoispennun sairaiden luolasta? :d

Nimi: Torako

24.05.2017 21:45
Rikkipentu - Suoklaani - Tammen juurakko

Pentu katseli pää kallellaan valkeaa naarasta, jonka tähtitaivasmaiset silmät hohtivat kauniisti. Sitten pentu vilkaisi Hortnestuulta ja oranssi täplikästä naarasta, joka oli ollut todella kiltti hänelle.
"Löysin hänet suoalueen liepeiltä. En nähnyt tai haistanut ketään muuta, ainoastaan Rikkipennun", Rikkipentu katseli Hortnestuulta, joka selitti asioita kahdelle naaraskissalle.
"Hei! Olen Aurinkopentu! Kuka sinä olet?" ruskeansävyinen kolli kääntyi kauniin naaraspennun puoleen, joka oli esitellyt itsensä juuri Aurinkopennuksi. Rikkipentu punastui hieman ja vastasi ujosti;
"Olen Rikkipentu." Aurinkopentu hymyili lempeästi ja loikki heti koskettamaan kuonoja kollin kanssa. Kollipentu tunsi punastuvansa kauttaaltaan, mutta kääntyi sitten nopeasti noloissaan Hortnestuulen ja kahden muun aikuisen naaraan puoleen.
"Mitä kipu on? Tai miltä se tuntuu? En ole koskaan tuntenut kipua niin ehnän minä ole mitenkään sitten voinut saada mitään haavoja", Rikkipentu miukui hämmentyneenä oikea kirkkaansininen silmä pöllämystyneenä tuikkien.

//Kipinä, Iki tai joku? :^3

Nimi: Crona

24.05.2017 16:45
Nokikasvo, Meriklaani, reviiri

Nokikasvo nyökkäili välillä kuunnellessaan Kastehelmen sanoja. Tottahan se oli, kolli oli vielä nuori ja jokseenkin vieras klaanilaisilleen. Hän ei nimittäin ole mitenkään sosiaalinen, eikä hän ole tehnyt mitään suurta sankaritekoa josta hänet tunnettaisiin. Hän kuitenkin luotti kissojen vaistoihin, ja siihen että he uskaltaisivat todella luottaa johonkin näin kokemattomaankin kissaan tarpeen tullessa.
Kuten tyypillisesti, kolli vain pyöräytti silmiään Kastehelmen vastatokaisulle aroklaanilaisuudesta. Hän ei juurikaan koskaan antanut tuonkaltaisten kommenttien koskettaa itseään. Tämä saattoi tehdä kollista välillä hieman ärsyttävänkin.
Nokikasvon katsellessa kuinka naaras sujahti veteen kalastamaan ilmeisesti lohta kollille. Hän olisi muuten kieltänyt naarasta tekemästä niin, sillä hän ei ollut nälkäinen, eikä hänestä naaraan tulisi tehdä mitään toiselle kissalle vain siitä syystä, koska hän on korkeammassa asemassa kuin sinä itse. Kolli oli kuitenkin hieman sanaton Kastehelmen sanomista uskollisuuden sanoista. Hän oli sisimmässään tiennyt tämän asian, mutta sen kuuleminen ääneen tuntui vain niin helpottavalta. Hän ei kuitenkaan voinut tuntea tätä oloa ikuisesti, sillä olihan naaras vain yksi kissa, vieläpä nuori ja melko heiveröinen sellainen. Lukuunottamatta nirppanokkuutta! Loppukädessä naaraasta ei välttämättä olisi ollenkaan edes hyötyä, mutta onhan se silti yksi ääni enemmän kollin riveihin.
Kastehelmi oli sukeltanut veteen niin itsevarman oloisena, mutta nyt ajan kuluessa naaraan itsevarmuus ilmeisesti väheni hetki hetkeltä. Ihan kuin hän ei enää olisi tiennyt, mitä hän oli tekemässä, muttei kuitenkaan halunnut tuottaa pettymystä varapäällikölle. Ajatus tuosta sai kollin huvittumaan. Häntä tylsistytti vain istuskella ja odottaa naarasta, joten hän päätti hiljaisesti nousta ja tepastella joen vartta pitkin hieman etäämmälle. Hän hetken tähysteli vettä ja sen pintaa nähdäkseen mahdollisia kalojen liikkeitä. Hän havaitsi pinnalla pienen pulpahduksen, jonka jälkeen samasta kohdasta saattoi havaita varjon sujahtavan pitkin joen virtaa. Varjo oli niin suurikokoinen ja nopealiikkeinen, että sen oli pakko olla lohi, tai muuten vaan isoksi kasvanut toisen lajin edustama yksilö. Kolli nopeasti vilkaisi Kastehelmeen, joka ilmeisesti vielä keskittyi kalastamiseen. Kolli lipaisi huuliaan ja pulahti hiljaisesti veteen. Hän kellui hiljattain eteenpäin saadakseen pinnalta käsin jonkinlaisen havainnon kalasta. Nokikasvo huomasi pinnalla muutaman kuplan ja veden pinnalle ilmestyneen renkaan. Hän sukelsi pinnan alle ja ui salamana kalaa kohti. Kala näytti aivan lohelta, mutta sumeisessa vedessä siitä ei kuitenkaan voinut olla täysin varma. Kala ennätti huomata kollin ja pyrkiä siintämään karkuun, mutta reaktio ei tapahtunut tarpeeksi nopeasti pakoyrityksen onnistumiseksi. Kollli nappasi vahvoilla leuoillaan napakan otteen kalan selästä ja puri sitä niin lujaa kuin saattoi, jättäen veteen punaisia lilluvia viivoja. Kolli pulskahti pinnalle leuoissaan hätäisesti pyristelevä lohi. Isokokoinen kissa ei kuitenkaan antanut kalan yllättävälle voimalle periksi. Hän lillui rannalle, otti tukevan otteen eturaajoillaan ja kampesi itsensä ylös vedestä. Hän laski kalan maahan ja viilsi tuon kurkun auki tehokkaalla kynsiliikkeellä. Saalis pyrki vielä hetken sätkimään löytääkseen tiensä takaisin veteen, mutta turhaan. Sen elämä valui hetkessä ulos sen kehosta.

//Kaste?

Nimi: Murkki

23.05.2017 20:33
Myrskytaivas - Metsäklaani - Reviiri --> leiri

"Hyppytassu", valkea oppilas vastasi Myrskytaivaan esittämään kysymykseen. Soturin korvat heilahtivat melko hyväntuulisesti. Oli hän siis arvannut ihan oikein, tämä tunkeilija oli oppilasikäinen. Hyppytassu... jännä nimi. Toisaalta, olihan tällä pennulla melko jännä emokin, mitäpäs tuosta ei uskoisi!
Kaksikko lähestyi pikkuhiljaa Metsäklaanin leiriä. Seinämien korjaus oli vielä pahasti kesken meriklaanilaisten jäljiltä. Miksi ne kalanaamat aina tahtoivat haastaa riitaa? Aivan kuin normaalissa arjessa ei olisi töitä tarpeeksi!
Myrskytaivas oli melkeinpä varma, ettei Hyppytassua katsottaisi hyvällä heidän päästessä leiriaukiolle. Vaikka Hyppytassu olikin virallisesti nyt lupio, tuoksui tämä silti vielä vahvasti meriklaanilaiselle, ja meriklaanilaiset olivat syypäää kaikelle tälle tuholle ja monien hyvien ja kunnioitettujen soturien kuolemalle! Myrskytaivas antoi Hyppytassun puhjataa leiriin ensin, ja seurasi itse sitten perässä. Salamana olivat monien murhanhimoiset katseet valkeassa vieraassa.
"Hän on tullut puhumaan Rihmatähdelle, muita ei ole tulossa", mustavalkoinen soturi rauhoitteli panikoijia, ennen kuin he olisivatkin jo hypänneet valkean oppilaan kimppuun.
"Onko Rihmatähti paikalla?" Myrskytaivas kysyi klaanilta ja katseli ympärilleen. Hänen olisi autettava Hyppytassu alkuun matkalleen, minkä tahansa polun tämä oli ikinä valinnutkaan. Sitten oppilas voisi varmaankin yksin tassutella valitsemallaan polullaan eteenpäin. Toki Myrskytaivas auttaisi, jos siihen pystyisi, tai jos Hyppytassu tarvitsisi apua!

//Hyppy?



Kaksipentu - Aroklaani - Pentutarha

Kaksipentu ei jaksanut piitata Jänispennusta, joka mourusi häntä leikkimään. Ei sillä, etteikö Jänispentu ollut saanut puheillaan ja eleillään Kaksipennun mielentilaa vielä huonommaksi, naaras ei vain jaksanut tehdä mitään asian eteen. Onneksi joku jaksoi. Joku urhea sankari tuli häätämään Jänispennun tiehensä. Ihaninta oli se, etteivät kaksi pentua ryhtyneet tappelemaan, vaan sanallinen kehoitus riitti, ja Jänispentu lähti etsimään jotain muuta leikkikumppania. Kaksipentu kohotti katseensa harmaansävyiseen kollipentuun. Mikäli Kaksipentu ei ihan väärin muistanut, kyseinen kolli taisi olla Luolasielun pentu... Komeettapentuko hänen nimensä oli?
"Ei, jää vain, taisiis jos haluat... seura, mukava ja rauhallinen sellainen, olisi kiva", kaksivärinen naaraspentu maukaisi hymyillen pienesti ja räpäytti kaksivärisiä silmiään. Kaksipentu nousti ylös istumaan, joka tuntui vievän häneltä viimeisetkin voimanrippeet, niin henkiset kuin fyysisetkin.
"Kiitos tuosta", pieni naaraanalku maukaisi hiljaa ja tuijotti käpäliään. Hän oli aina miettinyt, kummasta puolesta hän piti enemmän, valkoisesta vai mustasta puolesta. Lopulta pentu oli tullut siihen tulokseen, että aina kun hän oli hyvällä tuulella, hän piti valkoisesta enemmän, ja aina kun hän oli huonolla tuulella, musta oli se, johon hän pystyi turvautumaan.
"Ja anteeksi jos olen hiukan allapäin... olen aina ollut välillä tällainen, kukaan ei osaa kertoa miksi", Kaksipentu naurahti hermostuneena ja heilautti häntäänsä. Toivottavasti Komeettapentu ei pitäisi häntä luonnonoikkuna ja lähtisi pois, sillä kolli vaikutti oikeasti hyvin mukavalta seuralta.

//Komeetta?

Nimi: Tuuttifluutti

23.05.2017 19:58
Kipinäloiste, Suoklaani, leiri

Seurasin Hirtenstuulta joka vei Rikkipennun parantajat pesään. Kun valkoinen kolli kaksi pennun(?) kumarruin nuolaisematta varovasti pennun otsaa, Kehräsin. Pian kosketin vaalean kollin korva kuonollank(?) kehrösi. Taas kovaan ääneen.

// Hortens?

Nimi: Unihalvaus

23.05.2017 19:03
Komeettapentu - Aroklaani - Leiri / pentutarha

Komeettapentu istuskeli silmät suurina emonsa vierellä. Hän oli melko vasta avannut silmänsä, ja pystyi nyt näkemään kaiken mahdollisen! Miten hienon näköistä!
"Emo", kolli kysyi, "Mitä tuolla on?"
"Sieltä pääsee leiriaukiolle, mutta olet vielä liian nuori mennäksesi sinne", Luolasielu kertoi ja hymyili, "Pääset sinne varmasti aivan piakkoin."
"Selvä juttu", Komeettapentu vastasi ja hymyili hiukan kääntäen katseensa pois emosta. Hän silmäili hetken pentutarhaa, kunnes hänen katseensa osui mustavalkeaan naaraspentuun sekä tuota ravistelevaan kinuskinväriseen kollipentuun. Hetken Komeettapentu vain kuunteli kaksikkoa luullen, että nuo leikkivät.
"Milloin olisit sillä tuulella? Aina kun näen sinut, makaat kippurassa ja pelokkaana kuin tuoresaaliskasaan päätynyt hiiri!" kinuskin värinen mourusi, "Etkö osaa tehdä mitään muuta? Oikeasti? Nousisit nyt, laiskimus!"
Samassa Komeettapentu ymmärsi, ettei kyseessä ollut leikki. Harmaankirjava kolli vilkaisi kuningattaria, jotka näyttivät siltä, kuin ei huomaisivatkaan. Ärsyttävää varpaiden läpi katsomista! Komeettapentu nousi ylös ja kipitti vikkelään kaksikon luokse.
"Lopeta!" harmaa kolli sähähki ja tönäisi kollipennun kauemmas kaksivärisestä naaraasta, "Etkö näe, ettei hän halua leikkiä juuri nyt?"
"Älä sekaannu tähän!" kollipentu murahti, muttei siltikään astunut enää takaisin. Komeettapentu siristi silmiään.
"Onko sinulla kovakuoriaisia päässäsi vai oletko muutenvain yhtä typerä kuin vasta tapettu riista?" Komeettapentu murahti, vaikka tiesi, ettei hänen sanavalintansa olleet kovin hyviä. Siitä huolimatta toinen kollipentu tyytyi vain mulkaisemaan häntä ennen kuin hyppeli tiehensä. Komeettapentu veti syvään henkeä ja kääntyi mustavalkoisen naaraan puoleen.
"Oletko kunnossa?" harmaa kolli kysyi, "Jos kaipaat rauhaa, voin mennä poiskin."

//Kaksi? :33

Nimi: Unihalvaus

23.05.2017 18:28
Hyppytassu - Luopio - Metsäklaanin reviiri / Metsäklaanin leiri

"Minä tiedän, Valkotähti on pimeä", musta kollisoturi sanoi, johon Hyppytassu vain hymähti. Hänen emonsa oli jollain tasolla kaikesta huolimatta tärkeä, muttei kolli enää saanut karistettua suunnatonta pelkoa mielestään. Miksi juuri hän oli saanut tuollaisen emon itselleen?
"Tietysti, mutta jos yrität jotain sopimatonta, sinut potkaistaan heti niska-pers-otteella ulos, ymmärsitkö?" mustavalkoinen soturi kysyi ja heilautti häntäänsä merkiksi seurata.
"Ymmärrän", Hyppytassu vastasi lyhyesti. Tämä soturi vaikutti oikein mukavalta, vaikka olikin alkuun näyttänyt pelottavalta. Valkea luopioksi joutunut kolli ymmärsi asian kuitenkin oikein hyvin, sillä kukapa ei haluaisi puolustaa reviiriään tunkeilijoilta.
"Mikä on muuten nimesi? Olen Myrskytaivas", soturi esitteli itsensä. Myrskytaivas. Mielenkiintoinen, vahva nimi. Todella osuvan oloinen.
"Hyppytassu", oppilasikäinen vastasi ja suuntasi eripari silmiensä katseen kohti hiljalleen voimistuvaa puheensorinaa. Se olisi varmasti leiri. Valkean kollin yllätykseksi pikkuhiljaa lähestyvä kyhäelmä ei ollutkaan aivan sellainen, miksi entinen meriklaanilainen sen olisi voinut kuvitella. Hyppytassu luuli, että leiriä suojaisivat paksut pensaikot tai jotkin vastaavat, mutta tällä hetkellä suojamuurit näyttivät vain epämääräisiltä risukasoilta, joita eipätoivoisesti oltiin yritetty saamaan pysymään pystyssä edes viherlehteen asti. Samassa kolli muisti, että Meriklaani oli vain pari auringonnousua sitten hyökännyt Metsäklaanin kimppuun. Oliko hänen entinen klaaninsa aiheuttanut näin paljon tuhoa? Hyppytassu tunsi hiukan omatunnonkolkutusta rinnassaan, kun astui hiukan varautuneena sisään Metsäklaanin leiriin. Salamana monet kääntyivät hänen puoleensa, ja heidän kasvoiltaan näki, kuinka paljon he vihasivatkaan häntä. He luulivat häntä meriklaanilaiseksi. Tappajaksi.

//Myrsky, joku? Hyi olipa tönkkö, apua D::


Rusakkoloikka - Aroklaani - Leiri

Rusakkoloikka hymyili leveästi Hiekkatuulelle. Miten paljon hän rakastikaan tuota naarasta! Hiekkatuuli oli kaunis ja todella ystävällinen. Ystävällisyys olikin vähässä Aroklaanin riveissä.
"Kiitos. Halutko jakaa sen kanssani?", Hiekkatuuli kysyi kehräten, "En varmastikaan jaksa syödä kaikkea yksin."
"Toki", Rusakkoloikka vastasi ja kyyristyi haukkaamaan jäniksestä palasen, "Kuinka maukasta!"

//Hiekka? <3


Varismarja - Suoklaani - Reviiri

Varismarja tunsi melko pian putoamisensa jälkeen nuolaisuja turkissaan. Tuskavarjo? Musta naaras ynähti ja raotti hyvin vaaleansinisiä silmiänsä katsoakseen valkeaa kollia. Se tosiaan oli hän. Voi, kuinka iloinen hän olikaan nähdessään juuri Tuskavarjon, eikä ketään valoklaanilaista. Vaikka Pölykukan näkeminen olisikin ollut helpottavaa, tuntui elossa oleminen paremmalta.
"O-oletko kunnossa?" Tuskavarjo kysyi ja tuuppasi Varismarjaa. Varismarja hymyili kivun lävitse.
"Olen", Varismarjan ääni värähti. Hän kääntyi varoen ja alkoi haparoivin ottein nostaa itseään pystyyn. Samassa hän tunsi sähköisen pistoksen kyljessään ja oikeassa etukäpälässään. Siitä huolimatta naaras pystyi nousemaan, vaikkakin se näytti todella vaikealta.
"Käpälääni ja kylkeeni sattuu", Varismarja sanahti, "Mutta uskon pääseväni leiriin asti, jos.. Jos autat hiukan."

//Tuska? :33

Nimi: Kielomurha - Meriklaani - leiri

23.05.2017 10:00
Tuijotin Valkotähteä ja virnistin. Hyvä idean keksi! Jokaisella meriklaanilaisella soturilla silmän yli arpi.
"Hyvä idea! Kannatan!" huusin innoisasti. Pian tunsin taas sen pakottavan halun saada maistaa verta. Sieppasin häntäni hellästi hampaisiini ja puraisin kovaa. Veri vuolahti suuhuni. Sen rautainen maku oli ihanan virkistävä.
Siirryin lähistöllä olevan Hohtousvan luo. Silmäni kiilsivät varmaankin murhaavasti.
"Aijothan sinä olla Valkotähden puolella?" kysyin itsevarmasti. Hohtousva tuskin olisi sellainen typerys joka nousisi omaa päällikköään vastaan.

//Hohto?

Nimi: Usvapilvi - Meriklaani - Leiri

22.05.2017 22:06
"Minä en voi saada koskaan pikkusisaruksia, koska molemmat vanhempani ovat kuolleet", maukui Pehmotassu apeasti. Katsoin häneen myötätuntoisesti, ja näin, miten kyynel vieri nuoren kissan poskelle. Sisälläni heräsi jokin, ja halusin kovasti auttaa nuorta ystävääni. Nousin seisomaan, otin varovaisen askelen kohti valkeaa oppilasta ja istahdin hänen viereensä. En tiennyt, miten auttaa ystävääni, joten tyydyin vain istumaan hänen vierellään.

//Pehmo?

Nimi: Murkki

22.05.2017 21:09
Kastehelmi - Meriklaani - Reviiri

"Minun on vain luotettava, että tässä klaanissa on oikeamielisiä kissoja. Kuka nyt ei tekisi oikein, jos annetaan sellainen mahdollisuus? Jokaisen on vain lyöttäydyttävä yhteen", Nokikasvo sanoi, ja sai Kastehelmen taas vaipumaan syvällisiin ajatuksiinsa.
"Klaanilaiset tulevat varmasti olemaan todella epävarmoja. Sinulla on lupauksesi paremmasta tulevaisudesta, mutta olet loppujen lopuksi klaanille vielä melko vieras henkilö. Vaikka Valkotähti onkin hullummanpuoleinen, ovat jo klaanilaiset tottununeet hänen ylimenevään arkeensa. Sinä, varapäällikkö, olet taas vielä hämärän peitossa. Ei kukaan voi olla varma, oletko samanlainen kuin Valkotähti, vai oikeasti oikeudenmukainen. Jos olisin joku muu kuin minä, olisi minulla todella vaikea valinta edessä", hopea naaras maukui ja räpäytti sinisiä silmiään, ennen kuin käänsi katseensa Nokikasvoon. Kollin naamalla oli hauska virnistys, joka ei enteillyt mitään hyvää. Ensitapaaminen. Voi jukra.
Kastehelmi pyöräytti silmiään muistolle.
"Jaksatkin vielä muistuttaa! Minä vannon, vannon! Se kala näytti oikeasti ahvenelta... vai oliko se sittenkin särki? Ainakaan se ei näyttänyt lohelta!" Kastehelmi maukui ja hänen silmänsä merivät sitä enemmän sirille, mitä enemmän naaras yritti muistella kyseistä iltaa.
"Ainakaan minä en hypännyt ilmaan kuin joku aroklaanilainen!" Kastehelmi sanoi tuhahtaen ja heilautti huvittuneesti häntäänsä. Jos Nokikasvo jaksaisi kuisata häntä tuosta lohiasiasta kuolemaan saakka, oli Kastehelmellä ainakin jotain, jolla motata takaisin!
Kastehelmi istahti rannalle ja katseli pimenevää taivasta. Tämä oli melkein kuin se ilta.
"Käykö kalastus? Ehkä nyt erotan lohen ahvenesta... toivottavasti", hopea naaras naurahti ja katseli vettä, jossa tähdet näyttivät kylpevän.
"Jos joskus koskaan epäilet, onnistuuko suunitelmasi, voit ainakin olla varma siitä, että minä seison rinnallasi. Se on ainakin yksi soturi enemmän, ja on sekin jotain, vaikkei paljoa olekaan", Kastehelmi sanoi hiljaa ja vilkaisi kollia kirkkailla, hymyillevillä silmillään.
"Kelpaako lohi? Käyn nappaamassa sellaisen sinulle", hopea naaras kehräsi kepeämmin ja katseli tyyntä vedenpintaa.
"Kai varapäällikön pitää joskus nauttia asemastaan ja orjuuttaa muita? Etkä sinä varmaan saisi paljoa tehdäkään tuon raajasi kanssa. Valkotähti ei tee mitään puolivammaisella varapäälliköllä, muistathan?" Soturitar naurahti ja sukelsi veteen sulavasti kuin kala. Lohi. Sellainen nyt, tai muuten hän antaisi Nokikasvolle vielä enemmän naurunaihetta!

//Noki?

Nimi: Crona

22.05.2017 20:41
Nokikasvo, Meriklaani, leiri

Kolli oli hyvin helpottunut naaraan hyväksyessä tämän ehdotuksen. Hän lähti kiitollisena kävelemään naaraan perässä. Nokikasvo pulskahti sulavasti leiriä ympäröivään veteen ja ryhtyi kuin kala uimaan kohti vastarantaa. Kotikisulle tai jollekin muun klaanin jäsenelle tämä tälläinen uiminen saattoi olla hyvinkin hullunkurista. Kolli olikin aina hieman halveksunut vesikammoisia kissoja. Heidän elämästään puuttui jotakin hyvin rentouttavaa ja vapauttavaa.
Nokikasvo heräsi ajatuksistaan kuulessaan Kastehelmen kysymyksen.
"Mitä sinä oikein ajat takaa? Luuletko, että saisimme-, taisiis sinä saisit-, koottua Meriklaanista joukkion, jolla olisi rohkeutta nousta Valkotähteä vastaan?" Kastehelmi kysyi. Nokikasvo pohti hetken vastaustaan. Kieltämättä hän ei voinut itsekään olla täysin varma, että kissat todellakin lähtisivät mukaan tälläiseen liikkeeseen. Kolli huokaisi, ja vastasi: "Minun on vain luotettava, että tässä klaanissa on oikeamielisiä kissoja. Kuka nyt ei tekisi oikein, jos annetaan sellainen mahdollisuus? Jokaisen on vain lyöttäydyttävä yhteen."
Kolli nousi ylös vedestä ja pudisti turkistaan ylimääräiset vedet pois. Kolli virnisti mieleensä tulleelle muistolle kaksikon ensitapaamisesta.
"Eikös jossain täällä me tavattu ensimmäistä kertaa? Kun törmäsit minuun?" Nokikasvo sanoi vienosti virnistäen. Silloin tuo kyseinen naaras oli vielä rääpäle, ja nyt hän on kasvanut fyysisesti sekä henkisestikin soturiksi, tai edes ainakin siihen suuntaan. Nokikasvoa helpotti suunnattomasti, kun hän tiesi omistavansa klaanissaan edes jonkinlaisen liittolaisen, joka vähintään ajoi takaa samoja aatteita kuin hän itse.

//Kaste? aiak tönkkö D:

Nimi: Murkki

22.05.2017 19:44
Kastehelmi - Meriklaani - Leiri

Kastehelmi pelkäsi sydämensä pohjasta, että Valkotähti hyppäisi Suurkannolta ja repisi hänet hengiltä. Puolustaisiko joku silloin häntä ja hänen mielipiteitään? Vai seurasivatko kaikki niin sokeasti päällikköään, että söisivät vaikka ulostetta jos tämä käskisi? Ilmeisesti eivät, sillä kissojen joukosta kohosi tyytymätönsä supinaa ja Valkotähteen kohdistui negatiivisesti leimaavia katseita. Silti hopea naaras ei voinut olla varma, kuinka turvassa hänen nahkansa oli siinä vaiheessa. Kastehelmi puri kieltään ja mietti juuri kuinka tyhmästi olikaan tehnyt asteikolla muikku viiva lohi ilmaistessaan oman mielipiteensä, joka oli Valkotähteä vastaan, kun kohtasi Nokikasvon katseen. Kolli nyökkäsi hopealle naaraalle silmissä kiitollisuudenpilke, ennen kuin ilmaisi kantansa vielä jyrkemmin kuin Kastehelmi oli tehnyt. Tämä sai rauhan laskeutumaan Kastehelmen ylle. Jos päällikkö nyt hyökkäisi hänen kimppuunsa, ehkä Nokikasvo puolustaisi häntä. Ajatus sai Kastehelmelle lämpimän olon, aivan kuin pienempänä pentutarhassa, kun emo ja pentuetoverit makasivat hänen ympärillään. Oloa voisi kai kuvailla... turvallisuuden tunteeksi?
*Jos katse voisi tappaa...*, Kastehelmi mietti katsellessaan aggressiivisen päällikön ja vähemmän aggressiivisen varapäällikön silmien välistä taistelua. Klaani ehti ilmeisesti jo huokaista helpotuksesta, sillä Valkotähti näytti tulevan järkiinsä, mutta päällikkö kajauttikin ilmoille vielä kohtuuttomamman lausahduksen kuin kaikki edelliset yhteensä, jos mahdollista.
"Jokainen, joka ei hyväksy ideaani, voi tästä lähtien kutsua itseään miksi tahansa muuksi, paitsi meriklaanilaiseksi. Jos ette kunnoita päällikköänne, ei teitä voi pitää kunnollisena kissana. Katsokaa vaikka jos jokin roskaklaani hyväksyy teidät riveihinne, vähät minä enää teistä välitän. Minä ja minun uskolliset klaanilaiseni tulemme vielä johtamaan tätä metsää, ja silloin ymmärrätte mitä seuraa kurittomuudesta ja epäkunnollisuudesta!" Valkotähti maukaisi, saaden meriklaanilaiset kohahtamaan. Kastehelmen siniset silmät suurenivat järkytyksestä. Että mitä!? Naaras astahti askeleen taaksepäin, aivan kuin pieni askel olisi voinut syödä Valkotähden sanat ja takoa järkeä valkean naaraan päähän.
Kastehelmi painoi päänsä ja mietti mitä tekisi. Jos Meriklaaniin, -kotiin-, jäämistä edellyttäisi tuska ja kipu, vaarallinen haava silmän yllä, jäisikö hän tänne? Ei koti ollut paikka, jossa klaanilla oli huono olla. Jos Meriklaani olisi tällainen klaani, ehkä Kastehelmi hyväksyisi elämänsä luopiona tai jonkun toisen klaanin jäsenenä. Kai häntä kohdeltaisiin paremmin siellä kuin täällä? Ajatukset saivat hopean naaraan nyrpistämään nenäänsä. Miksi hän tuollaisia ajatteli?! Pelkuri! Valkotähteä vastusti kuitenkin enemmistö, eikö se merkinnyt sitä, että Valkotähden lähdettyä, Meriklaanissa vallitsisi taas rauha? Nokikasvo kuitenkin keskeytti Kastehelmen vapaina laukkaavat, miltei pakokauhuiset ajatukset hyppäämällä suurelle kannolle erään valkean naaraan hypättyä siitä juuri pois.
Varapäällikkö kehotti heitä miettimään, mikä oli oikein ja mikä väärin, ja Kastehelmen käsityksen mukaan ehkä jopa nousta päällikköä vastaan? Kastehelmen silmät rupesivat loistamaan. Älyttömän huono ja riskialtis, mutta samalla huippuhyvä idea! Jos Nokikasvo vain saisi selkänsä taakse tarpeeksi monta soturia, jotka ajattelivat samalla tavalöla, -enemmistön- , voisi Valkotähden ehkä jopa syöstä vallasta!
Kastehelmen päässä raksutti. Oliko Nokikasvo pähkähullu vai nero? Kaikki, mitä hopea naaras tiesi sillä hetkellä, oli se, että kyseinen kolli tassutteli suoraan häntä kohti. Soturitar nousi seisomaan ja kohotti hiukan kulmiaan kysyvästi. Varapäällikkö kysyi häntä metsästämään, tai oikeastaan ehkä karkuun päälliköltä. Hyvä, oikeastaan erinomainen idea.
"Lähden tottakai, pelkään sinun nahkasi puolesta vielä enemmän kuin omani!" Soturitar maukui hiljaa ja lähti ripeästi tassuttelemaan pois leiristä.
"Mitä sinä oikein ajat takaa? Luuletko, että saisimme-, taisiis sinä saisit-, koottua Meriklaanista joukkion, jolla olisi rohkeutta nousta Valkotähteä vastaan?" Kastehelmi kysyi pulahtaessaan veteen. Hän käänsi siniset silmänsä valkoharmaan kolliin. Naaraan sinisistä silmistä huokui pelko ja epävarmuus, mutta myös roihuva päättäväisyys, joka miltei peitti kaksi aiempaa. Soturitar nimittäin uskoi, että Nokikasvolla oli mahdollisuus onnistua.

//Noki?

Nimi: Crona

22.05.2017 18:30
Nokikasvo, Meriklaani, leiri

Valkotähti katseli ilmeisesti ärtyneenä ja hieman hämmentyneenä klaanilaisiaan. Hän ei tainnut olettaa, että niinkin suuri enemmistö kissoista todellakin kyseenalaisti hänen mielivaltaista päätöstään. Hän oli jopa niin hämmentynyt, ettei naaraalla ollut mitään terävää kommenttia torjuakseen varapäällikkönsä kysymyksen. Hän vain päätti mulkaista kollia sivusilmällä keltaisilla silmillään, kunnes ryhtyi taas tuijottamaan klaanilaisiaan. Hän saattoi jopa olla hieman järkyttynytkin, sillä kaksi hänen pennuistaan oli juuri kipittänyt ulos leiristä, ilmeisesti vielä pysyvästi. Tämä sai Nokikasvon tuntemaan sisällään pientä positiivisuutta. Sentään heidän sisällään ei kylvä sama hulluuden siemen. Välillä Valkotähti käski yleisöä olemaan hiljempaa ja vastaili muutamiin klaanilaisten esittämiin kysymyksiin tai kommentteihin. Päällikkö lähestyi hetki hetkeltä räjähdyspistettä, tai siltä se ainakin vaikutti. Hänen häntänsä nyki yhä kiihtyneemmin ja hänen pupillinsa siristyivät hetki hetkeltä yhä ohuemmiksi viiruiksi. Kolli ei haluaisi puollustaa päällikköä, mutta toisaalta se voisi olla klaanin kannalta järkevä vaihtoehto vaatia hiljaisuutta yleisöltä. Kolli oli juuri pyrkimässä hiljentämään kissoja, kun hän kuuli joukosta tutun äänen.
"En haluaisi väittää vastaan, Valkotähti, mutta jos haavaa ei tehdä oikein, se voi suurella todennäköisyydellä vahingoittaa silmää, jolloin Meriklaanin soturit voisivat muuttua osittain sokeiksi. Arpi silmäsi yllä saa muut huomioimaan sinut, Valkotähti. Jos meillä olisi kaikilla samanlainen, arpesi ei olisi enää erityinen. Lisäksi haavan tyrehdyttämiseen menee paljon hämähäkin seittiä, ja jos haava mahdollisesti tulehtuisi, tarvitaan vielä paljon enemmän yrttejä. Se tarkoittaisi yrttivarastojemme hupenemista ja parantajalle enemmän työtä... yrtit eivät tipu taivaalta...", Kastehelmi sanoi kyseenalaistaen päällikköään. Naaraan kanta sai kollin rohkaistumaan. Hän katsahti naaraaseen ja nyökkäsi tuolle kiitollisesti, kohtasi sitten päällikkönsä katseen ja sanoi: "Olen samaa mieltä Kastehelmen kanssa. Pidempään ajateltuna idea ei ole kannattava klaanille, ja selkeästi enemmistö jakaa mielipiteemme. Valkotähti, vaikka usein sitä oletkin, tämän asian suhteen et ole oikeassa etkä ajatellut nyt asiaa kunnolla läpi. Voisiko tämän asian käsittelyn jättää nyt tähän?"
Valkotähden leimuvat keltaiset silmät olivat suuntautuneet Nokikasvon syvänsinisiin. Heidän välillään oli selkeästi muille hehkuvaa kitkaa, aivan kuin kaksikko sotisi katseidensa välityksellä. Valkotähti ei kuitenkaan selkeästä halustaan riippumatta ryhtynyt suoraan kynsimään varapäällikköään. Sentään tuossa olennossa oli edes jonkinlaista kunnioitusta tai järkeä päässään, että hän kuunteli itse valitsemansa luottamushenkilön ja enemmistön sanaa. Aluksi tilanne vaikutti rauhoittuvan. Yleisöstä saattoi kuulla helpottuneita huokauksia. Valkotähti kuitenkin yllättäen pyöräytti silmiään, suuntasi katseensa yleisöön ja sanoi: "Jokainen, joka ei hyväksy ideaani, voi tästä lähtien kutsua itseään miksi tahansa muuksi, paitsi meriklaanilaiseksi. Jos ette kunnoita päällikköänne, ei teitä voi pitää kunnollisena kissana. Katsokaa vaikka jos jokin roskaklaani hyväksyy teidät riveihinne, vähät minä enää teistä välitän. Minä ja minun uskolliset klaanilaiseni tulemme vielä johtamaan tätä metsää, ja silloin ymmärrätte mitä seuraa kurittomuudesta ja epäkunnollisuudesta!"
Tämä julistus sai aikaan yleisössä kohahduksen ja puheensorinan aallon. Nokikasvo tuijotti tätiään järkyttyneenä. Nyt hän todellakin sekosi. Valkotähti tuhahti ja loikkasi pois kannoltaan ja sukelsi sisään pesäänsä. Kissat jäivät hämmästyneinä keskustelemaan tilanteesta. Moni oli ilmeisesti järkyttynyt ja ihmetyksissään. Jotkut kyselivät, että oliko päällikkö tosissaan, ja jos oli, missä he nyt sitten asuisivat? Samalla varapäällikkö saattoi huomata valkean kissan lähestyvän häntä silmäkulmastaan. Hätääntynyt varapäällikkö kohtasi lähestyvän kissan, ilmeisesti Jääsilmän, katseen.
"Hei", Jääsilmä naukaisi, ja jatkoi: "tuota... Sinä vaikutat hyvältä varapäälliköltä. Voisimmeko tutustua sinuun paremmin? En nimittäin oikein hyvin tunne sinua."
Nokikasvo luimisti korviaan hieman yllättävälle eleelle. Hän ei osannut vastata mitään saman tien, minkä vuoksi kaksikon välillä oli mahdollisesti hieman kiusallinen tunnelma.
"Tuota, joo katsotaan myöhemmin? Minun on nyt tehtävä yksi asia klaanin eduksi", Nokikasvo vastasi nopeasti, eikä antanut kollille tilaa reagoida, kun hän jo loikkasi suuren kannon päälle. Jo poistumaan päin olleet kissat katsoivat nyt uteliaina varapäällikköä.
"Toivon, että jokainen teistä miettii oikeutta. Mikä tässä maailmassa on oikein, ja mikä väärin? Mikä on täysin mielivaltaista? Yhdessä voimme lopettaa tämän hulluuden. Enemmistössä on voimaa. Meidän ei tarvitse elää pelossa ja epävarmuudessa, jos lyöttäydymme yhteen", Nokikasvo sanoi kuuluvasti klaanilaisille. Monet varmaan ajattelivat varapäällikön olevan seonnut kun teki mitään tuollaista, mutta kolli itse ei ajatellut niin. Hän suorastaan nautti huomiosta, adrenaliinista ja ennen kaikkea oikean asian tekemisestä. Nokikasvo katseli klaanilaisia, nyökkäsi tiukasti ja loikkasi alas kannolta. Hän suuntasi suoraan Kastehelmen luokse.
"Lähdetkö metsästämään? Nyt ei taida olla oikea hetki minulle olla klaanissa, jos vaikka Valkotähti päättää tulla kynsimään minut", Nokikasvo sanoi hieman hätäisesti tuntemalleen naaraalle.

//Kaste? Joku? Jää?

Nimi: Murkki

22.05.2017 18:07
Sielutassu - Aroklaani - Reviiri

"Jos niin mau'ut, niin sittenpä taidan siirtyä kokeilemaan tätä etukäpälänhuiskautusta vai mitä olikaan sinuun. Naamasi ei ole varmaan yhtä kova kuin tämä puupölkky tässänäin. Ainakaan toivottavasti... melkoinen kovanaama kylläkin olet, kaiken sen rusakonpapanoiden syöttämisen uhkailujen takia", vaalea kolli naurahti. Hän ei ikinä tulisi unohtamaan mestarinsa sanoja. Vielä klaanivanhimpana, -jos hän siis niin vanhaksi eläisi-, voisi hän kertoa pennuille tarinoita mestaristaan Tuhka-askeleesta, joka uhkasi pakkosyöttää hänelle ulostetta! Oppilas hymähti ajatuksilleen.
"Tietysti haluan jatkaa! Mutta onko korvissani jotain vikaa, vai kehuitko sinä minua oikeasti juuri äsken? Oho! Oletko kunnossa? Ei kai kuume ole noussut? Vai oletko kenties saanut tartunnan ja saamassa sen Jalotähti-sairauden?" Sielutassu kysyi aidosti hiukan hämillään, muttei huolestuneena, sillä ei uskonut tuhkanharmaan naaraan olevan kipeä.

//Tuhka? Ja juu toki.

Nimi: Monni

22.05.2017 17:49
Tuhka-askel - Aroklaani - Reviiri

"Nyt kun sanoit, silmääni saattoi lentää juuri silloin roska..." Tuhka-askel naukaisi maireasti, kun Sielutassu harmitteli puun kuoreen kokeilemista. Sielutassu tuijotteli näköjään kynsiään hyvin vakavana.
"Krhm, Sielutassu!" Tuhka-askel huokaisi oppilaalle. "Haluatko jatkaa? Opit nämä liikkeet niin hyvin, että kannattaa nyt harjoitella mahdollisimman monta, kun kerran aikaa on", soturitar jatkoi.

//Sielu? Käyks et jatketaan nyt ei-niin-pitkillä rooleilla?

Nimi: Catty

22.05.2017 17:24
Levätassu - Meriilaani - leiri

"Olet tosi kiltti", Ihatassu maukui. Kurkustani pääsi kehräys.
"Niin sinäkin", kerroin. "Ja sinä olet kaunis, todella kaunis."

//Iha :D<33

Pehmotassu - Meriklaani - leiri

"Minä odotan jo innolla pentujen syntymistä", Usvapilvi kertoi hymyillen leveästi.
"Niin", nyökkäsin. "Sinusta tulee hyvä isosisko!"
Usvapilvi vaikutti mukavalta. Minulla ei juurikaan ollut ystäviä klaanissa vielä paitsi Usvapilvi. Sitten mau'in surullisena: "Minä en voi saada koskaan pikkusisaruksia, koska molemmat vanhempani ovat kuolleet."
Kyynel vierähti poskelleni. Kun Kivisydän oli löydetty kuolleena, oliko Sadepilven pakko tehdä itsemurha?

//Usva? :33

Nimi: Murkki

22.05.2017 16:42
Sielutassu - Aroklaani - Reviiri

Sielutassu kuunteli, kuinka Tuhka-askel opetti hänelle uuden liikkeen, jossa vihollisen naamaa viillettiin. Sitä pitäisi kokeilla puunrunkoon... eikö siinä mennyt kynnet poikki?
"Mutta puu on kauhean kovaa, kynnet napsahtavat mukavasti poikki jos viillän puuta!" Sielutassu maukui epäileväisenä, kunnes päätti napata itseään niskasta kiinni (huomatkaa ei kirjaimellisesti XD TAAS). Tuollainen nössöily oli naaraiden hommaa!
"Joo katsohan tarkkaan sitten, en tee tätä toiste", vaalea kolli maukui hymähtäen ja loikki muutamalla nopealla loikalla puun kannon luokse. Hän työnsi terävät kyntensä esille ja yhdellä huitaisulla jätti puun runkoon omat tunnusmerkkinsä. Pitkät viillot halkoivat epätasaista pintaa.
"Älä vain sano ettet nähnyt, ja pyydät minua tekemään tuon uudestaan", Sielutassu sanoi vakavana ja vilkaisi kynsiään. Ihan hyvässä kunnossa ne olivat. Vielä toistaiseksi.

//Tuhka?

Nimi: Monni

22.05.2017 10:48
Tuhka-askel - Aroklaani - Reviiri

Tuhka-askel naurahti iloisena oppilaan sanoille. Hän oli todellakin mukavaa seuraa! Ja tuota ei ajatellut "toinen puoli" Tuhka-askeleesta, vaan hän itse, soturitar ajatteli hymyillen. Samassa hän tunsi, kuin jokin roihu olisi syttynyt hänen sisällään. Se lämmitti mukavasti, kun oppilas katsoi häntä.
"Noh, otetaan uusi liike. Mitä tuumaisit viilto etutassulla-liikkeestä? Tulet vastustajan naaman eteen, ja viillät kynnellä joko hänen kasvojensa halki tai sitten muualta hänen päästään", Tuhka-askel naukaisi. "Naama on helpoin. Kokeile vaikka tuohon kantoon", soturitar jatkoi ja osoitti hännällään oppilaan pään yli aukion reunalla olevalle kannolle.

//Sielu? Mullaki nopee rooli näin kesken koulupäivän :DD (Huomioi kaksoispiste dee :D)

Nimi: Murkki

22.05.2017 09:12
Sielutassu - Aroklaani - Reviiri

Sielutassun hymy leveni Tuhka-askeleen kehuessa häntä.
"Oletko hullu? Jos huitaisisin sinua poskelle, -vaikkakin itse pyysit sitä- , olisi harjoitustuokion jälkeen vatsani täynnä rusakonpapanoita! Ehkä vain opetat minulle uuden liikkeen niin säästyn siltäkin kidutukselta ja vatsavaivoilta", hiekan värinen kolli naurahti rennosti muistaessaan miten mestari oli aikaisemmin päivällä häntä uhkaillut.
"Ei sinusta koskaan tiedä... jos ajatussinä yhtäkkiä haluaakin sinun pamauttavan minulta ilmat pihalle ja päätät totella häntä, niin on minulla ainakin hiukan etumatkaa ja reagointiaikaa", oppilas jatkoi naurahtaen ja heilautti häntäänsä kerran ilmassa.

//Tuhka? Ja joo tää oli nyt tämmöne nopee rooli ennen koulun alkua :3

Nimi: Monni

21.05.2017 19:27
Tuhka-askel - Aroklaani - Reviiri

Sielutassu hyppäsi ilmaan nätisti, heilautti tassuaan ja lasketui maahan hyvin hienosti. Tuhka-askelta vaivasi pian ehkä liika ylpeys, sillä Sielutassu oli heti ensimmäiseksi kerrakseen osannut etukäpälälyönnin - niin helppo kuin se on, - tuon mestarin oma suoritus, ja se, ettei Sielutassu halunnutkaan soturiksi päästäkseen eroon mestaristaan. Noh, se oli oikeastaan helpotus... Ehkä heistä tulisi joskus edes ystäviä!
"Hienoa, Sielutassu! Haluatko kokeilla sitä minuun, vai haluatko kokeilla jo uutta liikettä?" Soturitar kysyi kollilta.
"Ja hei, osaan kävellä, ja voin vetäistä sinua korville jos haluan, ja usko pois, tällä hetkellä en halua", Tuhka-askel vielä jatkoi, kun hänen oppilaansa astui taaemmas, arvatenkin varomaan olettamaansa lyöntiä poskelle.

//Sielu? <3

Nimi: Murkki

21.05.2017 16:55
Sielutassu - Aroklaani - Reviiri

Sielutassun silmät siristyivät huvittuneesti, kun hän kuuli mestarinsa syyn tulomatkan pitkittymiselle. Vai että itsensä kanssa väittely? Eikai se nyt niin paranormaalia ollut, eihän? Sielutassu pystyi hyvin kuvittelemaan monenkin väittelemässä itsensä kanssa... itse asiassa, niin oli tehnyt Sielutassukin, mutta paljon pienempänä!
Tuhka-askel näytti tarinointinsa välissä etukäpälälyönnin, joka oli upea. Sielutassu katseli mestariaan silmä tarkkana ja painoi muistiinsa jokaisen käännöksen ja liikkeen. Hän halusi pian soturiksi, joten piti keskittyä! Mutta oppilas ei hoppuilut sen takia, että pääsisi eroon mestaristaan, ehei! Tuhka-askeleen opetus oli itse asiassa melko mukavaa ja rentoa hommaa. Puolihullun tarinointia oli aina kiva kuunnella!
"Sinä ihan tosissasi epäilet keskittymiskykyäni! Sanoinhan sinulle jo äsken, että pystyn käsittelemään monia asioita samanaikaisesti! Kerro vain, teen samalla sen kirotun etukäpälälyönnin!" Hiekan värinen oppilas maukaisi tuhahtaen ja silmiään pyöräyttäen, ennen kuin jännitti lihaksensa ja loikkasi sitten ilmaan. Kolli heilautti etukäpäläänsä aivan kuin olisi osannut liikkeen syntymästä asti, pyörähti ympäri ja laskeutui sitten jaloilleen maahan, aivan kuten tuhkanharmaa naaraskin oli tehnyt. Sielutassun huulilla lepäsi rento hymy. Vaikkei hän paljoa liikkeitä osannutkaan, oli hän valtavan nopea oppija. Yleensä yksi opastuskerta riitti, kuten nytkin.
"Kerronpa sinulle, tein tuota itsekin pienempänä, itseni kanssa väittelemistä siis. Kyllä se ihan normaalia on, pehmeä karvapallo-", Sielutassu aloitti ja virnisti tässä kohtaa, muistaen sanat, joilla naaras oli kuvaillut häntä. "-mutta ajatuksesi ja mielikuvituksesi ovat sinun, sinun on opittava hallitsemaan niitä. Ne eivät saisi manipuloida ja ohjailla sinua, vaan juuri toisin päin", kolli lopetti vakavammin. Hän kumartui nuolemaan rintaansa nousseen töyhdön, ennen kuin nosti taas katseensa kohdatakseen mestarinsa.
"Ja muuten, Aroklaaniin on levinnyt jokin vakava ja tuntematon sairaus, ja huhun mukaan Jalotähti on menettänyt sille jo hengen jos toisenkin, pysyttelehän siis kaukana sairaista klaanitovereista! En halua ketään sijaista sinun tilallesi! Hänen tehonsa olisi varmasti vain puolet sinun tehostasi, jos sitäkään... mutta toisaalta... hän olisi ehkä fiksumpi ja osaisi pitää omat ajatuksensa kurissa", Sielutassu sanoi nauraen, ja astui varmuuden vuoksi taaksepäin muutaman askeleen, ettei Tuhka-askel ylettynyt huitaisemaan häntä poskelle.

//Tuhka? <33



Kaksipentu - Aroklaani - Pentutarha

Kaksipentu istui pentutarhan edustalla ja katseli suurta leiriluolaa, jossa kissat hyörivät. Mustavalkoisen pennun häntä heilui kevyesti ilmassa, kun katossa olevasta reiästä paistoi aurinko sisään. Auringon säteet olivat kauniita Kaksipennun mielestä. Aurinko itsekin oli kaunis ja ihana, kun se jaksoi valaista kissojen polkua ja lämmittää heidän turkkiaan. Silloin joku soturi tuli leiriluolaan rusakko suussaan.
"Miksi se ei juokse?" Kaksipentu kysyi silmät suurina soturilta, joka lähestyi häntä lempeästi.
"Koska se on kuollut", soturi vastasi hiukan epäselvästi, ennen kuin laski tuoresaaliin Kaksipennun eteen, joka kavahti taaksepäin.
"Tapoitko sinä sen?" Pentu kysyi hiljaa, katsellen rusakkoa, joka tuntui tuijottavan häntä anovasti kauhistunein silmin.
"Tapoin, jotta meillä riittäisi tuoresaalista. Rusakoita on taas alkanut ilmestyä enemmän reviirillemme, kuinka hienoa, eikö vain?" Soturi kysyi hymyillen, eikä selvästikään huomannut, kuinka paljon naaraspentua ahdisti koko tilanne.
"Aivan", Kaksipentu vastasi kireästi, ennen kuin kompuroi ylös ja juoksi kiireesti takaisin pentutarhaan. Yhtäkkiä auringon valo ei tuntunutkaan enää piristävän pienen pennun mieltä, ja maailmaan tuntui jäävän vain valkoinen ja musta. Kaksipentu käpertyi tyhjälle pedille yksin pieneksi mustavalkoiseksi sykkyräksi. Emo oli lähtenyt jonnekin, mutta luvannut palaavansa aivan pian. Nyt kuitenkin tuntui siltä, ettei emo palannut koskaan, sillä sekunnit venyivät tunneiksi Kaksipennun silmin.
Kaksipentu kuunteli muiden pentujen vikinää ja kuningattarien lempeää kehräystä. Miksi se kaikki kuulosti yhtäkkiä niin ahdistavalta? Juonittelivatko muut jotain häntä vastaan? Mustavalkoinen naaras kohotti varovaisesti päätään ja katseli ympärilleen. Kukaan ei ainakaan tuijottanut häntä murhanhimoisesti... oliko se hyvä merkki?
Yhtäkkiä joku hyppäsi Kaksipennun päälle, saaden hänet säikähtämään pahanpäiväisesti. Naaras näki kinuskin värisen turkin. Jänispentu!
"Mitä sinä oikein teet?! Tule leikkimään, äläkä makaa siinä vain kuin joku klaanivanhin!" Kolli maukui häntä innokkaasti heiluen.
"Anteeksi, Jänispentu, en ole sillä tuulella nyt", Kaksipentu maukui hiljaa ennen kuin laski päänsä taas etukäpäliensä päälle.
"Milloin olisit sillä tuulella? Aina kun näen sinut, makaat kippurassa ja pelokkaana kuin tuoresaaliskasaan päätynyt hiiri!" Ikätoveri jatkoi ärsyyntyneenä ja rupesi tökkimään Kaksipentua.
"Etkö osaa tehdä mitään muuta? Oikeasti? Nousisit nyt, laiskimus!" Jänispentu mourui ja ravisteli kaksiväristä pentua, joka sulki silmänsä. Antaisipa Jänispentu hänen olla rauhassa!

//Joku?

Nimi: Usvapilvi - Meriklaani - Leiri

21.05.2017 15:35
"Emosi taitaa odottaa lisää pentuja", Pehmotassu mietti.
"Ai, niinpä tosiaan", naukaisin ilahtuneena. Emolleni olisi hyväksi saada uutta ajateltavaa. Ja minä saisin sisaruksia! Olin pennuista todella innoissani.
"Minä odotan jo innolla pentujen syntymistä", kerroin Pehmotassulle hymyillen leveästi.

//Pehmo?

Nimi: Tomutassu - Metsäklaani - leiri

21.05.2017 13:36
Katsoin Vaahterahämyä. Hän sanoi, että voisimme tulla mukaan hakemaan Hiilitassun ruumista. Nielaisin ja hengitin syvään. Uutinen veljeni kuolemasta oli järkyttänyt minua tosi pahasti, joten en ollut varma kykenisinkö mennä heidän mukaan hakemaan ruumista. En kuitenkaan vastannut mitään, vaan katsoin Terätassua. Olikohan hänkin yhtä musertunut? Muistelin yhä, kun leikin Hiilitassun kanssa pentuna. Luulin, että hänellä oli edessä pitkä elämä, mutta sitten hänen kuolinuutinen vain tuli kuin isku vasten kasvoja. Tunsin kyyneleiden valuvan taas silmistäni, ja katsoin muualle.

//Terä? Hämy? Joku?

Nimi: Banana

21.05.2017 12:17
Lätäkköpentu, aroklaani, leiri

Lätäkköpentu mönki makuualusillaan, ja ihmetteli, miksei tämä nähnyt mitään. Oli kumma, että turkissa oli läikkiä jolla oli enemmän lämpöä kuin muualla kehossa. Pentu lähti möngertämään poispäin kohdasta, jossa oli läikkälämpöä. Se oli Lätäkköpennun mielestä ärsyttävää. Tämä mönki tietämättään päin pohjoispentua, joka ei selvästi pitänyt asiasta, ja tönäisi Lätäkköpentua pois päältään.
"Älä töni!" Lätäkköpentu vinkaisi tyytymättömänä, ja mönki kohti emonsa hajua.

//Älä kysy mikä on Läikkälämö :D Pohjonen?//

Vastaus:

Autohittaaminen on edelleenkin kiellettyä, eli et saa ohjailla toisten hahmoja ollenkaan.

-Unihalvaus

Nimi: Lanttu

21.05.2017 12:07
Roihupentu-Aroklaani-Leiri

"Ööh, odota hetki Roihupentu", parantajaoppilas sanoi, "Mietitään sitä myöhemmin. Katson nopeasti Tuiskutuulen. Ei mene kauaa". Roihupentu vain urahti hieman ja jäi makaamaan ja katselemaan Seittikäpälän touhuja. Ehkei se nyt niin paha olisi olla parantajaoppilaana. Ainakin saisi kunnioitusta klaanilta... Mutta ei! Silloin ei voisi johtaa klaaniaan voitokkaisiin taisteluihin, tai mitään muuta hienoa. Eikä voisi ikinä saada pentuja.
"...Jos nuo eivät auta, epäilen, että olet saanut Jalotähdeltä tai Mesimarjalta tartunnan eräästä sairaudesta, josta meillä ei ole mitään tietoa.. Yrtit eivät auta siihen mitenkään erityisen hyvin.." Seittikäpälä mumisi hieman kauempana jotain epämääräistä. Siis mitä! Roihupennun korvat nousivat hätäännyksestä pystyyn. Oliko Jalotähti, Mesimarja ja Tuiskutuuli vakavasti sairaita. Eihän siinätapauksessa parantajista ollut mitään hyötyä, jos ne eivät kyenneet parantamaan. Pah!

//Seitti? Tuisku kenties? :3


Hiekkatuuli-Aroklaani-Leiri

"Olisin voittanut, jos en olisi kompastunut", Rusakkoloikka naurahti ja puski hieman Hiekkatuulta, joka sai entistä iloisemman naaraan kehräämään hiukan, "Palataanko leiriin?"
Naaras nyökkäsi ja kipitti rakkaansa perässä leiriluolaan. Punavuoren jälkeen, hän osasi arvostaa entistä enemmän luolaa. Niin viileää ja turvallista. Erityisesti nyt, kun Sielutassu oli korjannut katossa olevan reiän. Hiekkatuuli istahti viileälle, mutta mukavalle kivipinnalle, ja katseli Rusakkoloikkaa, joka kipitti hänen luokseen jäniksen.
"Ole hyvä, söpöläinen", kolli naukaisi ja pörrötti hiukan vaalean hiekan väristä naarasta päähän. Naaras naurahti hiukan, ja painautui hetkeksi kollin tuttua ja lämmintä turkkia vasten.
"Kiitos. Halutko jakaa sen kanssani?", Hiekkatuuli kehräsi, "En varmastikaan jaksa syödä kaikkea yksin."

//Rusakko? <3


Tuskavarjo-Suoklaani-Reviiri

Yhtakkiä Tuskavarjon takaa, läheisestä puusta kuului ratsaan varoitushuuto, ja heti sen jälkeen kovaääninen rasahdus. Tuskavarjo juoksi äänen suuntaan huolestuneena. Ei kai vain... Piakoin hän huomasi puun juurella hennon ja pienen mustan mytyn. Valkoisen kollin sydän pomppasi kurkkuun, ja hän kumartui nuolemaan Varismarjaa.
"O-oletko kunnossa?" kolli kysyi hädissään. Hän ei saisi olla loukkaantunut! Kollisoturi tuuppaisi hellästi naarasta. Häneen varmasti sattui.

//Varis?


Ihatassu-Meriklaani-Leiri

"Jos jommalle kummalle meistä tulee arpi, mielummin minulle. Sinä olet kaunis, vaikka olisit kyllä kaunis arven kanssakin", Levätassu supatti naaraan korvaan. Tuo lause sai pakonomaisesti naaraan nuolaisemaan kollia poskelle.
"Olet tosi kiltti", hän kehräsi hiljaa.

//Levä? Sori näin lyhyt ja tönkkö rooli :(


Vaahterahämy-Metsäklaani-Leiri

"Annatteko minulle anteeksi? Hänestä olisi tullut loistava soturi. Hän taisteli kettua vastaan kuin leijona. Kettu oli kuitenkin hiukan suurempi ja voimissaan...", naaras huokaisi hiljaa ja katsoi kahteen oppilaaseen. Missä heidän emo oli? Naaras laskeutui makuulle hetkeksi ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän avasi suunsa.
"Olen levännyt tarpeeksi. Käyn hakemassa pari soturia, ja sitten lähdemme hakemaan veljenne ruumista. Voittehan tekin varmaan tulla mukaan, mutta näky on kovin järkyttävä", Vaahterahämy sanoi ja nousi takaisin ylös seisaalle. Vastausta odottamatta naaras kääntyi ja lähti hakemaan kahta soturia. Sivusilmällään hän huomasi punertavan naaraan. Eikös hän ollut Routataivas. Hänestä kiersi kaikenmaailman huhuja. Vai että murhaaja. Ja ihan sama se oli Vaahterahämylle. Ainakin joku samankaltainen. Mutta ei hän voinut tietää pitivätkö huhut paikkansa. Kilpikonnakuvioinen soturitar siirsi katseensa pois Routataivaasta, ja huomasi aukion laidalla Iltaviiksen sekä Räntäsateen juttelemassa. He voisivat tulla mukaan.
"Hei", hän huokaisi surullisena,"Tarvitsisin apua. Hiilitassun ruumis pitäisi hakea metsästä..."
"Mitä! Onko hän kuollut?" Iltaviiksi kiljahti hämmästyneenä. Räntäsade näytti yhtä huolestuneelta.
"Selitän kaiken matkalla. Jos haluatte tulla, niin tulkaa sitten", naaras naukaisi ja lähti johdattamaan kaksikkoa muiden luokse.
"Selitän kaiken matkalla", soturitar naukaisi hiljaa.

//Tomu, Terä, Hämy?

Layout (c) Unihalvaus

©2017 » Verivala « - suntuubi.com