Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Sivuinfo - Blogi

Roolipeli

Säännöt

  • Roolit saa kirjoittaa ihan missä tahansa muodossa itse haluat, mutta suosittelen hän- tai minä-muotoa.
  • Autohittaaminen, eli toisen hahmon ohjaaminen on täysin kiellettyä. NPC-hahmoja saat ohjata niin paljon kuin huvittaa, mutta et tappaa ilman ylläpidon lupaa.
  • Saat kirjoittaa rooleja myös jo kuolleilla kissoillasi Valoklaanissa tai Pimeysklaanissa. Tätä tehdään kuitenkin harvoin, yleensä vain, jos joku saa ennustuksen tms.
  • Olisi hyvin suotavaa, jos kissasi ei teleporttailisi paikasta toiseen, vaan kirjoittaisit kissasi liikkumisista.
  • Hahmosi saa mennä muiden seuraan ilman lupaa, ja tämä tekeekin pelistä mielenkiintoista, kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hahmosi voi myös salakuunnella toisten keksusteluja.

Ohjeet

Tekeminen tapahtuu täysin ilman merkkejä.

Puhumiseen on kaksi tapaa, jotka ovat heittomerkit ja vuorosanaviiva. Esimerkki heittomerkeistä:
"Huomenta, unikeko!" Mustatassu huusi Valkotassulle.
"Joo joo", Valkotassu mutisi.
Esimerkki vuorosanaviivasta:
-Huomenta, unikeko! Mustatassu huusi Valkotassulle.
-Joo joo, Valkotassu mutisi.

Ajattelu olisi hyvä piilottaa tekstiin etenkin minä-muodossa kirjoittaessa.
Esimerkki hän-muodosta: Mustatassun mielestä päivä oli hyvin kaunis, vaikka hänen ajatukset pyörivätkin vain kauheassa taistelussa, joka oli käyty pari auringonnousua sitten. Hän halusi unohtaa koko tapahtuman.
Esimerkki minä-muodosta: Minun mielestäni päivä oli hyvin kaunis, vaikka ajatukseni pyörivätkin vain kauheassa taistelussa, joka oli käyty pari auringonnousua sitten. Halusin vain unohtaa koko tapahtuman.
Voit toki käyttää tätäkin tapaa: *Päivä on hyvin kaunis*, Mustatassu ajatteli, *Silti ajatukseni pyörivät vain siinä kauhessa taistelussa, joka käytiin pari auringonnousua sitten. Haluaisin vain unohtaa sen.*

Muista laittaa roolin alkuun hahmosi nimi, klaani ja paikka missä hän on. Esim. Mustatassu - Meriklaani - Leiri

Tapahtumat

Seuraava kokous: 27-31.3.2017 infoa blogissa
Seuraava parantajien kokous: 14-16.4.2017 infoa 11.4
Riistatilanne: Keskiverto jokaisen klaanin reviirillä. Metsäklaanin reviirille on alkanut ilmestyä jo melko paljon riistaa, muttei sitäkään vielä yllinkyllin ole. Suoklaanin alueelle on alkanut ilmestyä lintuja, ja Aroklaanin reviirille rusakoita. Aroklaani on lopettanut riistan varastamisen Metsäklaanilta. Meriklaanin reviirille on Suoklaanin tapaan alkanut ilmaantua lintuja, ja jokien heikon jään ansiosta myös kaloja alkaa näkyä tuoresaaliskasassa.
Petoeläintilanne: Mitään petoeläimiä ei ole näkynyt klaanien reviireillä hetkeen. Näitä saa tuoda peliin, jos haluaa.
Muut tärkeät tapahtumat:

  • Aroklaanin uhri-ilta pidetään heti kokouksen jälkeen, 1-2.4
  • Aroklaanin pitää pian muuttaa Punavuoren luoliin tulvivaa leiriä pakoon. Vielä ei ole hätää, mutta matkaan pitää alkaa jo valmistautua, sillä leiriluolan katossa olevasta reijästä on alkanut tipahdella hieman vettä, ja lumet sulavat yllättävän nopeasti.

Kuva (c) Pyryli

 

 

Ajankulku

Vuodenaika: Lehtikato (talvi)
Säätila: Öisin noin. 0 astetta, päivisin noin 5 astetta. Lumi on alkanut sulaa, joten se alkaa luoda maahan suuriakin lätäköitä sinne tänne. Maa on todella liukkaan jään peittämä joiltakin alueilta. Aroklaanin reviirillä käy kova, hyytävä tuuli. Vesistöt ovat alkaneet pikkuhiljaa sulaa, ja meri on jo täysin ilman jäätä, lukuunottamatta niitä lauttoja, jotka tulevat jokien mukana.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Harmaapentu, Meriklaani, leiri

30.03.2017 22:38
"Uh! Pidä itse se suusi kiinni! Minua ei huvita" ärähdin Kastepennulle. Olin hyvin vihainen kun minun oravanaivoinen ja turhamainen siskoni oli saanut silmänsä auki ennen minua. Toisaalta pidin siitä, että emoni kutsui minua komeaksi. Päätin avata omat silmäni, jotta näkisin.
Pinnistin niitä venyttelin ja laitoin toisen etutassuni silmäni alle ja venytin ihoani alaspäin. Silmäni raottui hieman ja näinkin jotain kirkasta, mutta vielä piti saada se kunnolla auki ja toinen silmä myös.
(Pieni aika hyppy.) Olin lopulta saanut kummankin silmäni auki ja olin valmis kerskumaan sillä kaikille täällä olijoille.
"Emo katso! Katsonyt! Emo haloo!" minä kiljuin emolleni vaikka hän olikin jo kääntynyt katsomaan.
"Hienoa Harmaapentu. Avasit silmäsi." Hopeakyynel kehräsi. Tuhahdin ärsyyntyneenä. Kai minä nyt tiedän, milloin olen avannut silmäni. Ei emon tarvitse kaikkea kertoa isolle, rohkealle, tappaja pojalleen. Tätä en kuitenkaan aikonut sanoa ääneen.
"No mitäs sanot Kastepentu pieni? Minäkin avasin silmäni. Taidanpa alkaa sukimaan turkkiani, että pysyn yhtä puhtaana ja kiiltävänä kuin nyt." yritin ärsyttää sanoillani siskoani.
//Joku?

Nimi: Murkki

30.03.2017 21:51
Sielupentu - Aroklaani - Leirin pentutarha

Sielupentu havahtui hänen ympäriltään kuuluviin ääniin. Jokut supisivat jostain niin kaukana Sielupentua, ettei hän saanut selvää, ja vesipisaroiden loiske kantautui kollin pieniin korviin. Kolli työnsi epäselvän muminan pois, keskittyen vain vesipisaroihin. Niiden tasainen loiske rauhoitti hiekanväristä pentua.
"Emo?" Sielupentu maukaisi seuraavan vesipisaran pudottua luolan lattialle. Pentu heilautti häntäänsä, yrittäen saada Raitatäplän huomion, mikäli tämä ei ollut kuullut häntä.
"Niin Sielupentu?" Kuningatar kysyi ja nuolaisi hiekanväristä pentuaan korvien välistä, jolloin Sielupentu yritti pyristellä ja vääntyillä kauemmaksi.
"Miksi vesipisaroita putoilee?" Pieni kolli kysyi uteliaana ja kuulosteli hetken, kun vesipisara loiskahti taas luolan lattiaa vasten.
"Koska on tulossa hiirenkorva. Lumet alkavat sulaa vedeksi ja valua leiriluolan katossa olevasta rei'ästä. Pian alkaa jokavuotinen muutto Punavuorelle", emo maukui lempeästi pennulleen.
"Jaa... en halua sinne", Sielupentu murahti ja haukotteli maireasti, kääntyen emostaan poispäin.
"Mutta Sielupentu, sinun on pakko, muuten sinä hukut, kun luolat täyttyvät vedestä!" Raitatäplä maukaisi opettavaiseen sävyyn, mutta vaalea kollipentu ei kuunnellut, heilautti vain korviaan.
"Vesi valuu pois täältä, en minä huku!" Sielupentu pätesi tylsistyneenä.
"Olemme luolassa, kultapieni, maan alla. Ei se vesi täältä mihinkään lähde", emo vastai hyämhtäen pennulleen.
"Mikä on luola?" Kollipentu kysyi, samalla kuvitellen kaikenlaista sanasta 'luola'.
"Avaa silmäsi, niin näet", Raitatäplä kehräsi kehottavana.
"En", Sielupentu tokaisi ja sulki korvansa muulta maailmalta.

//Joku?



Kastepentu - Meriklaani - Leirin pentutarha

Kastepentu heräsi siihen, kun joku hänen lähellään ulvoi kuin joku varis. Tämä varis pyöri, kieri, potki ja rääkkyi, eikä Kastepennulla ollut pienintäkään mahdollisuutta saada unenpäästä enää kiinni. Varis olikin kissa, Kastepennun veli, Harmaapentu.
"Voitko sulkea suusi? Jos haluat jotain, pyydä. Älä ulise kuin joku olisi astunut tassullesi. Pilaat kauneusuneni!" Kastepentu maukaisi hyvin tyytymättömänä ja nousi, sillä häntä ei väsyttänyt enää. Naaras kompuroi vielä heikoilla tassuillaan kohti emoaan, ja rupesi juomaan maitoa. Se oli maailman parasta ruokaa, Kastepentu panisi vaikka päänsä pantiksi. Emon maito oli parasta! Syötyään itsensä täyteen, hopeaturkkinen pentu yritti jälleen kerran avata silmiään. Hän pinnisteli ja keskittyi oikein paljon, ja pystyi jopa tällä kertaan raottamaan hiukan silmiään. Valoa tulvi hiukan hänen silmiinsä, ja pian Kastepentu saikin jo siniset silmänsä kokonaan auki.
"Emo, emo! Katso, sain silmäni auki!" Pieni naaras iloitsi ja kääntyi näyttäään silmiään Hopeakyynellelle. Hopea pentu räpytteli silmiään tyytyväisenä ja näytti niitä emolleen jokaisesta kulmasta.
"Oletpa sinä kaunis, emo. Toivon että näytän yhtä kauniilta kuin sinä! Turkkisi on niin hyvin suittu ja kaikkea!" Kastepentu kehräsi ja puhui emolleen suoraan sydämestä. Hopeakyynel oli ehdottomasti kaunein kissa, jonka Kastepentu oli koskaan nähnyt! Toisaalta... Kastepentuhan oli nähnyt elämänsä aikana vain yhden kissan.
"Voi kiitos Kastepentu, sinäkin olet hyvin kaunis sinisine silminesi. Harmaapentu ja Hohtopentukin ovat erittäin komeita nuoria herroja!" Emo kehräsi ja nuolaisi kutakin pentua korvien välistä. Kastehelmi sulki tyytyväisenä silmänsä emon sukiessa häntä. Näin hänen turkkinsa pysyisi siistinä ja takuttomana.
"Minäkin rupean sukimaan turkkiani, niin kuin sinäkin omaasi. Näin se pysyy yhtä puhtaana ja kiiltävänä!" Kastepentu pälpätti innoissaan, vaikka oli juuri äskettäin marissut veljelleen, että tämän pitäisi olla hiljempaa. Hopeakyynel katseli hymyillen tytärtään. Ainakin tästä kasvaisi ulkonäöstään huoltapitävä naaras.

//Joku?

Nimi: Tuuttifluutti

30.03.2017 21:05
Kipinäpentu,Suoklaani,leiri

"Oletko kunnossa?" emoni kysyi. Nyökyttelin ja hieroin kuonoani vasten emoni poskea. "Missä sinä olit? Lähdin etsimään sinua!" sanoin tälle.
Käperruin pieneksi emoni tassujen väliin ja annoin emoni nuolla turkiani vielä (?)
"Mutta missä sinä oikein olit?"kysyin, "Ja missä Pikkupentu on?" kysyin.

//Pyryli?

Nimi: Lumisiipi, Suoklaani - Leiri

30.03.2017 20:50
Vilkaisin taakseni,ja näin Kipinäpennun juoksevan ulos leiristä emoa huutaen.
"Eih! Kipinäpentu!" kiljaisin. Ponnahdin pystyyn ja lähdin pennun perään.
Pian löysin rakkaan oentuni kivenpäältä. Sieppasin tämän ja vein kuivalle maalle.
"Oletko kunnossa?" kysyin nuolaisujen välistä. Olin hiukan hermona. Ensin Pikku, ja nyt Kipinä. Mitä sitten Korppi?

//Kipinä?

Nimi: Seittitassu - Aroklaani - Kokousaukio

30.03.2017 20:28
Seittitassu hypähti ilmaan, kun joku törmäsi häneen. Hän käännähti ja sähähti harmaalle naaraalle.
"Katsoisit eteesi!" parantajaoppilas murahti ja istui aavistuksen kauemmas tajuten samassa, kuinka töykeä oli ollut.
"Anteeksi", kolli mutisi, "Olen vain hieman hermostunut, sillä täällä on aika kireä tunnelma, mitä en ole ennen huomannut."
Samassa päälliköt heilauttivat häntäänsä kokouksen alkamisen merkiksi. Muiden päälliköiden sopiessa, kuka saisi aloittaa, Valkotähti murahti ja änkesi muiden lävitse eteen.
"Valkotähti..?" Rihmatähti sähähti hiljaa kysyvästi. Jalotähden silmät laajenivat hieman ikäänkuin kauhusta.
"Minä, Valkotähti, haluan, että te-", hännänheilautus muita päälliköitä kohti, "-luovutatte minulle maitanne. Klaanini on kasvamassa valtavasti, ja täten tarvitsen kaiken saatavilla olevan riistan. Tiedättehän, pikkuiset, viattomat pennut nääntyisivät muuten nälkään."
Jalotähti ja Rihmatähti vilkaisivat toisiaan, ja sitten Valkotähteä.
"T-tuota.. En suostu vielä, mutta mietin asiaa", Jalotähti mutisi, ja Seittitassu säpsähti. Ei kai Jalotähti jakaisi noin vain Aroklaanin jo valmiiksi pieniä maita?
"Olisi parasta suostua", Valkotähti murahti, "Klaanini on paljon voimakkaampi kuin tuo sinun surkea luukasojen ja kukkakeppien täyttämä muka 'niin hieno ja riistantäytteinen' kukkulasi."
"Minäkin mietin asiaa", Rihmatähti sanoi ohimennen ja katsoi Valkotähteä silmät viiruina, "Enkä todellakaan pelkää sinua saati taistelua."
Valkotähti murahti ja kääntyi hiljaa tassujaan katselevan Taivastähden puoleen. Suuri kolli oli ollut koko kokouksen hiiren hiljaa, ja näytti vaipuneen ajatuksiinsa.
"No?", valkoinen naaras murahti ja piiskasi häntäänsä, "Annatko alueitasi?"
Taivastähti pudisti hitaasti päätään ja vilkaisi nopeasti Valkotähden palavia silmiä.
"Olet typerä ja hullu, jos luulet saavasi alueita noin vain. En ikinä suos-", mustan Suoklaanin päällikön lause jäi kesken, kun Valkotähti karjaisi ja puski tuon alas kiveltä. Taivastähti näytti selvästi säikähtäneeltä ja hyvin yllättyneeltä, eikä ehtinyt sanoa mitään, kun Valkotähti hypähti hänen päälleen. Valkoinen naaras iski vahvat leukansa Suoklaanin päällikön kurkkuun, jolloin Taivastähti säpsähti kerran, ja velttoni sitten. Koko aukion täytti kohahdus, jota seurasi huolestunut ja pelokas kuiskutus. Seittitassu vilkaisi Meriklaanin harmaata naaras oppilasta, joka hetki sitten oli häneen törmännyt.
"Tiedätkö tästä jotain?" Seittitassu sihahti ja hänen keltaisista silmistään saattoi huomata pienenpienen pelon. Valkotähdellä ei ollut kaikki kotona, hänhän oli aivan päästäänvialla!
"Olkoon tämä opetus heille, jotka eivät usko voimiini. Julistan sodan jokaisen klaanin kanssa ja tapan varmasti jokaisen tielleni astujan omin tassuin", Valkotähden ääni kaikui aukiolla, ja Seittitassua kylmäsi. Mitä tuo naaras oikein halusi?

Nimi: Tuuttifluutti

30.03.2017 19:55
Kipinäpentu, Suoklaani, leiri

"Emo!" ulvahdin leirissä etsien tätä. En meinannut löytää tätä. *Olisiko hän lähtenyt?" ajattelin, vilkaisin suu aukkoa josta kissat tulivat sisään ja ulos. *Paras käydä etsimässä!* ajattelin. Lähdin loikkimaan ulos leiristä. Halusin niin kovasti tietää missä emo oli. Loikin ulos leiristä.

Pian olin jossain, maa tuntui pettävän tassujen alta, etsin katsellani nopeasti kiven kun tajusin että olisi pian ansassa.
Naulitsin katseeni yhteen isoon kivee, loikin äkkiä sinne etten uppoaisi. Tärisin kun tuuli osui minuun ja lävisti ohuen turkkini.
"Emoooo!" ulvahdin kauhuissani, missä hän oli?!

//Joku joka löytää pennun?

Nimi: Tuskapenti, Suoklaani, Pentutarha

30.03.2017 19:13
Raotin toista violettiä silmääni. Taivas oli harmaa ja vuorokaudenaika reippaasti yli auringonhuipun hetken. Silti ei ollut täysin yö. Nousin ylös valkoisille, lyhyille jaloilleni ja tähystelin ympäri hämärää pentutarhaa. Emo nukkui sileästi, niinkuin myös Uljaspentu. Aluksi halusin käpertyä uudelleen emoni mahan viereen ja mahdollisesti juoda hieman. Mutta minua ei väsyttänyt ja sitäkin vähemmän janotti. Halusin mennä tutkimaan! Tiesin kuitenkin ettei emoni antaisi hetkeen vielä lupaa, mutta jalkojani syhytti päästä liikkeelle. Tassuttelin hiljaa pentutarhaa pitkin, joka tuntui olevan täysin unessa. Olin jo palaamassa takaisin emoni luo, kun tunsin astuneeni jonkun hännän päälle. Pentu ei silti sanonut mitään.
"Anteeksi", kuiskasin pahoittelevasti. Tunsin nolostuvan korvannipukoista aina varpaisiin asti. Päätin keventää tilannetta esittelemälläni itseni tuolle ruskealle kollille.
"Olen Tuskatassu, Kuuraviiksen pentu", esittelin itseni arasti. Miksei pentu puhu?
"Haluatko lähteä seikkailemaan?", kysäisin matalalla äänellä, jottei kukaan muu kuulisi.

//Varjo?

Nimi: Harmaapentu, Meriklaani, leiri

30.03.2017 17:43
Heräsin unesta pimeään mustuuteen. Minusta oli inhottavaa etten ollut vielä saanut silmiä auki. Hah kunhan ne avautuvat niin pääsen oppilaaksi kun kaikki näkevät kuinka hyvä taistelija ja tappaja olen.
Kierähdin vähän kauemmaksi emosta, sisarestani ja veljestäni. Olin saanut tietää keitä he ovat kuuntelemalla toisten keskusteluja. Minulla oli kova nälkä ja päätin ilmaista asiani potkimaan, rääkymällä ja irvistelemällä. Saa nähdä ymmärrettiinkö minua.
//Joku pentutarhasta

Nimi: Hiekkapentu-Aroklaani-pentutarha

30.03.2017 15:49
Räpistelin aivan heikosti pehmeän karvan tuntumassa. Ympärilläni tuntui olevan lisää möykkyjä jotka inahteleviat pienesti. Kaikkialla oli aivan pimeää, mutta hajut tunkeutuivat sieraimiini.
"Missä olen", naukaisin aivan pienesti ja jäin odottamaan vastausta pikkuiset korvat höröllä.
"Olet pentutarhassa. Ei mitään hätää pikkuinen. Olen emosi Raitatäplä ja vieressäsi ovat sisaruksesi", naukui hellästi kissa lähelläni. Lämmin tunne täytti minut kuullessani että minulla oli sisaruksia.
"Entä miksi kaikkialla on niin pimeää?" kysyin hämilläni.
"Ei täällä ole laisinkaan pimeää. Avaisit silmäsi", sanoi Raitatäplä kehräten. Vinkaisin hiljaa vastauksen ja koetin raottaa silmiäni. Se olikin vaikeampaa kuin luulin. Mutta hetki hetkeltä sain silmiäni avatuksi enemmän, ja samassa silmiini tulvahti kisrkas valo. Räpyttelin kovasti silmiäni, jotka pian tottuivat häikäisevään valoon. Huokaisin ihastukesta. Tältäkö näytti maailma avatuin silmin?

//Joku. Ai kamala miten tönkkö xD

Nimi: Lumisiipi - Suoklaani - Leiri

30.03.2017 14:10
Katsoin hiljaa Pikkupentua, joka nukkui. Toivoin että pentui selviytyisi, eikä kuolisi. Hän ei ole vielä valmis Valoklaaniin! Silloin mieleeni palasi muistot Ruohopennusta. Pentu rukka, ei koskaan saanut elää.
Menin Pikkupennun viereen.
"Lupaaettä selviydyt," kuiskasin surullisesti.

Nimi: Murkki

29.03.2017 22:14
Ikipentu - Suoklaani - Tammen juurakko

Ikipentu nyökkäsi iloisena, ja vaikka hän olisi halunnut uskoa veljensä puheita, ei hän täysin siihen pystynyt. Miten hänestä voi tulla suuri soturi, jos hän ei näe saaliseläimiä, ei vastustajia jotka huitovat hänelle haavan poskeen, ei edes omaa nenänvarttaansa pidemmälle?! Kunpa hän näkisi edes sinne saakka!
"Jotkut sokeat kissat kuulemma siirtyvät suoraan klaanivanhimpiin ollessaan kuusikuisia... jos en joudu sinne, niin olen onnekas ja saan ehkä jopa oman mestarini! Siinä vaiheessa voimme kumpikin keskittyä omiin harjoituksiimme. Sinä soturiksi tulemiseen, ja minä taas puutteeni paikkaamiseen", valkea pentu maukaisi rennosti naurahtaen. Hortnespentu oli oikein oikein kiltti, kun suotui auttamaan säälittävää siskoaan soturiksi tulemisessa, vaikka se saattaisi lykätä hänen oman soturinimensä saamista. Se oli ihanasti sanottu, mutta tietenkään ei Ikipentu voinut sallia sitä. Ei kukaan saanut pilata mahdollisuuttaan vain jonkun sokean kissan takia!
"Kiitos Hortnespentu, että sanoit kuten sanoit. Se lämmittää sydäntäni uskomattoman paljon, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, kun saan kuulla klaanin hurraahuudot sinulle, velikulta... uskon, että sinusta tulee vielä suuri soturi", Ikipentu kehräsi ja sulki hetkeksi suuret silmänsä. Hän antoi ajatuksien hetken vain vaellella, ennen kuin taas räpäytti silmänsä auki ja suuntasi katseensa veljeensä.
"Haluan soturiksi, tottakai, mutta se ei välttämättä ole mahdollista, ellei onni minua potki. Mutta veli, sinusta voi tulla vaikka mitä! Sinä voit kantaa unelmaani harteillasi ja toteuttaa sen minun puolestani, se olisi meidän yhteinen unelma, tulla suureksi soturiksi!" Ikipentu maukaisi melkein kuulumatonta haikeutta äänessään. Hänen huulilleen kohosi pieni hymy, kun hän kuvitteli Hortnespennun suurena ja vahvana soturina, jota kaikki pelkäsivät. Mitä hän sisarena voisi toivoa enempää, kuin veljen onnistumista?

//Hortnes?

Nimi: Hortnespentu, Suoklaani - tammen juurakko

29.03.2017 21:24
Kolli muuttui hetkessä surulliseksi. Miksi niin nopeasti piti päästä oppilaaksi? Hän haluaisi viettää koko elämänsä Ikipennun kanssa Marjapensaan vatsan suojissa. Äkkiä itsevarmuus täytti kollin.
"Älä huoli, kyllä sinustakin tulee mahtava soturi! Minä autan sinua ja autan sinua pääsemään niin hyväksi soturiksi kuin vain voin! Ihan sama vaikka minusta tulisi huono soturi, haluan sinusta parhaan!" Hortnespentu miukui ja katsoi silmät sädehtien rakasta sisartaan. Hän oli luvannut, että olisi Ikipennun silmät ja niin hän myös olisi. Hän ei pettäisi siskoaan.

//Iki<3

Nimi: Crona

29.03.2017 19:32
Juovakynsi, Metsäklaani, reviiri

Juovakynsi ja Iltaviiksi makoilivat Tähtimetsässä olevan pienehkön sileäpintaisen siirtolohkareen päällä. He olivat saapuneet sinne hetki sitten. He olivat päätyneet sinne niin, että Iltaviiksi oli nimetty menemään kokoukseen, mutta Juovakynsi ei. Tämä ärsytti hieman kollia, sillä hän olisi halunnut viettää kokouksen yhdessä naaraan kanssa. Hän kuitenkin sai loistoidean kissajoukkion juuri lähdettyä kohti Elämän puuta. Juovakynsi ryhdistyisi ja kysyisi Iltaviikseä tulemaan viettämään aikaa hänen kanssaan kahdestaan kokouksen ajaksi. Iltaviiksi oli iloisesti hyväksynyt tarjouksen, ja he olivat tepastelleet onnellisesti lähekkäin Tähtimetsään.
"Mitäköhän kokouksessa tapahtuu?" Iltaviiksi kysyi huokaisten.
Juovakynsi hymähti ja sanoi: "Ei varmaan mitään erikoista. Kerrotaan vaan kuulumisia ja sitä rataa, ei me jäädä mistään paitsi. Täällä on paljon mukavampaa ja viihtyisämpää."
Naaras kissa naurahti ja asetti päänsä vasten Juovakynnen niskaa. Juovakynsi nojasi hellästi takaisin ja kiersi häntänsä yhteen Iltaviiksen hännän kanssa. Iltaviiksi hymyili leveästi ja todella onnellisesti. Heidän yllään oli erittäin rauhallinen ja tuoree rakkauden tunnelma. Tämä hetki oli sanoinkuvaamaton. Juovakynsi ei voinut uskoa tätä todeksi. Vasta viikkoja sitten kolli ei edes tiennyt tämän mahtavan naaraan olemassaolosta, ja nyt he olivat aivan kuin rakastavaisia. Ajatus rakkaudesta puistatti kollia. Voisiko tämä olla? Hän hymyili leveästi ja tunsi perhosia vatsassaan. Kai se sitten oli. Hän ei olisi ikinä uskonut saavansa näin upean kissan elämäänsä näin nuorena. Hän ei edes havitellut mitään tälläistä. Hän havitteli päällikön asemaa, mutta tämänhetkinen tunne ja onnellisuus saivat kollin sivuuttamaan tavoitteensa. Hän mielummin eläisi ikuisesti tälläisessä onnen pilvessä kuin johtaisi klaaniaan.
Hetken ajateltuaan Juovakynsi kohotti päätään ja katsoi säkenöivästi ja itsevarmasti naaraan upeita, tummansinisiä silmiä. Hän ryhdistäytyi ja sanoi leikkisästi ja esittäen vakavaa: "Iltaviiksi, saanko kunnian kutsua sinua kumppanikseni?"
Iltaviiksi nauroi sievästi ja puski kollia hellästi kylkeen. Hänen kurkusta kantautui hellää kehräystä.
"Voi että, toki herra", Iltaviiksi sanoi liioitellun kohteliaasti ja räpytti ripsiään. Juovakynsi hymähti ja vastasi naaraan kehräykseen. Tämä onnen tunne oli sanoinkuvaamaton. Juovakynsi voisi vannoa, että hänen rinnastaan purskahtaisi aivan minä hetkenä tahansa ulos perhosparvi. Hänen sydämensä pamppasi lujaa vauhtia. Hän oli onnellisin, mitä on koskaan ennen ollut! Kaksikko katsoi toisiaan lempeästi ja sitten nojasivat toisiinsa katsellen yhdessä taivaisiin. Heidän ei tarvinnut sanoa enää mitään, sillä he kummatkin halusivat pysyä tässä hetkessä ikuisesti.

//Yh vähän tönkkö

Nimi: Crona

29.03.2017 19:09
Nokikasvo, Meriklaani, Elämän puu

Nokikasvo istui ylpeänä rintakarvat pörhistettynä Meriklaanin kissoista muodostuvan joukkion eturivissä. Tämä oli kollin ensimmäinen varsinainen kokoontuminen Elämän puulla. Hän oli partioissa ja oppilaana käynyt tutustumassa täällä. Silloin paikka kuitenkin näytti paljon pienemmältä ja rauhallisemmalta. Kolli ei osannut olettaa, että tälläiseen tilaan mahtuisi kaikki neljä klaania. Hänen katseensa osoitti ylpeänä kiven päällä seisovaan Valkotähteen. Hän tunsi suunnatonta ylpeyttä ja ihailua katsellesaan tätiään muiden päälliköiden rinnalla. Hänestä hehkui suurta kunnianhimoa ja voimaa. Noen mielestä Valkotähti oli ilmiselvästi metsän kyvykkäin päällikkö, ja nuo kolme muuta näyttivät lähinnä surkeilta oppilailta Valkotähden rinnalla. Kolli hymähti ja vilkaisi sitten vierellään istuvaa oppilastaan, Lukkitassua. Kolli oli päättänyt tuoda vastanimetyn oppilaansa mukaan kokoukseen. Se antaisi hyvää ensikäsitystä oikeasta maailmasta ja millaista porukkaa muissa klaaneissa olisi. Kolli oli erittäin ylpeä saadessaan oppilaan. Lukkitassu vaikutti vielä jopa oikein potentiaaliselta pennulta. Vaikka Nokikasvo itsekin on vasta nimetty soturiksi, aikoi hän silti kouluttaa Lukkitassusta esimerkillisen jäsenen Meriklaanin riveihin. Hän tekisi tädistään ja koko Meriklaanista ylpeän!
"Katso nyt tarkkaan päälliköitä ja huomaat, että Valkotähti on heistä mahtavin", Nokikasvo kuiskasi oppilaalleen, joka vastaukseksi nyökkäsi terävästi. Hänen silmänsä säkenöivät uteliaisuudesta ja ylpeydestä. Nokikasvo hymähti. Ainakin kollipennulla oli oikea asenne.
Pian klaanikissoista kuulunut puheensorina rauhoittui klaanipäälliköiden hiljentäessä kissat. Nokikasvo katsoi ylöspäin kohti päällikköään. Kissat odottivat alueen hiljenevän, ja ennen kuin kukaan päälliköistä ehti sanoa mitään, Valkotähti puristautui töykeästi päälliköiden eteen. Hän mulkoili alhaalla istuvia muiden klaanien kissoja. Tämän katse eksyi hetkeksi omaan klaaniinsa ja Nokikasvon silmiin. Naaraan ilme pehmeni aivan hetken ajaksi ja palasi sitten takaisin mulkoilevaan ja epämiellyttävään ilmeeseen. Valkotähti alkoi töykeästi vaatimaan toisilta klaaneilta alueita ja uhkasi tappaa jokaisen vastustajan. Nokikasvo ei tuntenut ollenkaan pelkoa. Hän vilkuili toisten klaanien kissoja ja huvittui nähdessään joidenkin kissojen kasvoilla ilmiselvää kammoa. Kolli oli sillä hetkellä hyvin kiitollinen kuuluessaan Meriklaaniin ja olevansa sukua Valkotähdelle. Täti ei varmasti satuttaisi kultaista sisaruksenpoikaansa joka niin uskollisesti palvelee häntä.
Asiat kääntyivät todella äkkiä. Rihmatähti ja Jalotähti jakoivat epävarmoja katseita keskenään ja pohtivat asiaa, mutteivat antautuneet saman tien Valkotähden tahtoon. Päällikkö alkoi ilmiselvästi raivostumaan ja kääntyi sitten hipihiljaisen Taivastähden puoleen. Taivastähti oli Nokikasvon mielestä lähinnä naurettava ilmestys päälliköksi. Valoklaanin oli pakko vitsailla antaessaan tuolle 9 henkeä. Taivastähti naukui hieman hiljaisesti, että Valkotähti oli hullu ja typerä. Valkotähti raivostui ja puski Aroklaanin päällikön pois kiven päältä. Kuului ikävä tömähdys, ja ennen kuin kolli ehti nousta raajoilleen, oli Valkotähti jo tämän päällä. Valkotähti riepoi ja raateli kollin kaulaa. Koko aukio tuijotti tapahtumaa hiljaisena. Osa kissoista oli peloissaan, osa järkyttyneitä. Suurin osa Meriklaanilaisista katsoi tapahtumaa omahyväisesti, mutta silti hieman yllättyneinä. Nokikasvo kuului tälläisiin katsojiin. Tottakai teko oli todella yllättävä ja se rikkoi pyhiä Valoklaanin lakeja. Nokikasvo tunsi kuitenkin pientä, hullunkurista ja selittämätöntä ylpeyttä. Hän ei ollut ylpeä itse teosta, mutta hänen mielestä teko kuitenkin osoitti Valkotähden voiman ja tämän olevan vakavissaan asiosita mitä hän halusi. Valkotähti ei pelleilisi klaanien kanssa, vaan oikeasti ryhtyisi valtaushommiin. Nokikasvo ei kannattanut sotimista, mutta hän myös halusi Meriklaanin olevan metsän parhain, voimakkain ja pelätyin klaani. Tuon tittelin saavuttaminen mitä todennäköisimmin tulisi vaatimaan sotimista. Nokikasvo vilkuili edessä olevaa Taivastähden lyyhistynyttä ruumista. Valkotähti taisi todellakin viedä päälliköltä yhden hengen. Nokikasvon selkää pitkin kulki hyvin hennot kylmät väreet. Edessä tulisi olemaan pitkä aika täynnä verta ja tuskaa. Nokikasvo kuitenkin oli positiivinen siitä, että Meriklaani tulisi kestämään ja lopulta voittamaan jokaisen taistelunsa. Hän tulisi taistelemaan päällikkönsä rinnalla. Tämä ajatus kuitenkin tuntui Nokikasvon sisällä osittain väärältä. Tämä vääryyden tunne yllätti kollin. Hänhän rakasti tätiään ja on aina pyrkinyt palvelemaan ja vakuuttamaan päällikköä? Miksi nyt saman jatkaminen, mutta nyt vain tositilanteessa, tuntui väärältä? Kolli tuijotti tapahtumaa edessään ja kohtasi tätinsä jäisen ja salamoivan katseen. Hänen pupillinsa olivat viirussa ja tämän hännänpää nyki ärsytyksestä. Hän hymähti pienesti katsoen yhä sisaruksenpoikaansa. Nokikasvo luimisti hieman korviaan. Ensimmäistä kertaa hän todellakin epäröi tätiään. Olisiko Taivastähti ollut oikeassa, että Valkotähti olikin oikeasti hullu? Olihan tämä nimittäin oikeasti aika hullu tapahtuma.
Nokikasvo hätkähti epävarmoista ajatuksistaan huomatessaan pimeiden pilvien peittävän taivaan. Valoklaani keskeytti kokouksen, koska Valkotähti rikkoi aselepoa. Nokikasvo katsoi oppilastaan, jonka silmät olivat ammollaan järkytyksestä ja pelosta. Nokikasvo olisi normaalisti herjaissut jotain, mutta pystyi nyt ymmärtämään täysin. Tämä oli oppilaan yksi ensimmäisistä kerroista koko leirin ulkopuolella, ja hän todisti noin varhaisessa vaiheessa elämäänsä jotain niin kamalaa. Nokikasvoa säälitti hieman pentu, minkä vuoksi hän asetti hännänpäänsä kollin hartioille. Kolli säpsähti ja katsoi kauhuissaan mestariaan.
"Ei Valkotähti tee meille mitään. Voin luvata sen, koska hän on minun tätini. Ei hän koskisi sisaruksenpoikansa oppilaaseen, lupaan sen", Nokikasvo yritti piristää oppilastaan. Hän ei kuitenkaan todellisuudessa voinut seistä sanojensa takana. Pystyisikö Valkotähti todellakin vahingoittaa jopa sukulaisiaan? Nokikasvo odotti mielenkiinnolla klaanin tulevaisuutta, ja sitä mitä Valkotähti tulisi jatkossa tekemään. Pystyisikö Nokikasvo todella seuraamaan tätiään uskollisesti tämän hullun puoleistista käskyistä huolimatta? Nokikasvo ei todellakaan ollut enää varma. Soturi osasi olettaa, että tämä ei tulisi olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun päällikkö tekee jotain aivan yhtä järkyttävää ja mielipuolista.

//Askel kohti tädin pettämistä ;')

Nimi: Sumuhäive - Meriklaani - Elämän puu

29.03.2017 17:13
Irvistin kun näin Jalotähden toukkaroineen kiven päälle. Odotin että päälliköt puhuisivat, tai edes aloittaisivat kokoontumisen.
Pian Valkotähti änkeää happamasti muiden eteen. Kun hän alkoi anastamaan maita, ajatukseni karkasivat toivomaani kirkkaaseen tulevaisuuteen. Minusta tulisi varapäällikkö! Sitten kun Valkotähti kuolee, minun vietyä häneltä viimeiset henkensä, minusta tulee päällikkö! Kukaan ei koskaan pysäyttäisi minua! Aloin kehrätä hiljaa mielipuolisesti.
Tipuin ajatus maailmasta takaisin tähän hetkeen kissojen kohahtaessa. Jäin hetkeksi tuijottamaan järkyttyneesti kuinka Valkotähti työntää Taivastähden alas puhujan kiveltä. Ravistelen päätäni, en voi olla järkyttynyt tuosta. Virnistän onnellisesti kun Valkotähti vie Taivastähdeltä hengen.

//Joku?

Nimi: Tummatassu - Suoklaani - Elämän puu

29.03.2017 16:22
Tummatassu asteli kokoontumiseen isänsä perässä. He saapuivat Elämän puulle. Isä kiipesi muiden päälliköiden seuraan. Tummatassu hätkähti nähdessäni Meriklaanin päällikön Valkotähden. Naaras seisoi Taivastähden vieressä ja näytti ylpeältä. Kun Taivastähti tervehti Valkotähteä ja kahta muuta päällikköä, Valkotähti vain murahti. Tummatassun emo oli kertonut juttuja verenhimoisesta Meriklaanin päälliköltä. Tummatassu astui askeleen lähemmäs Surulampea.
"Keitä nuo kaksi muuta päällikköä ovat?" naarasoppilas kysyi.
"Jalotähti on Aroklaanin päällikkö ja Rihmatähti Metsäklaanin", musta parantaja vastasi hiljaa ja tuijotti Valkotähteä. Tummatassua alkoi pelottaa. Valkotähti varmasti juoni jotain.

Nimi: Monni

29.03.2017 16:03
Tuhkatassu pomppasi lätäkön yli ja tuhahti.
"Vihaan tätä keliä!" Hän puuskahti. "Noh, kaipa minun pitäisi käydä saalistamassa, etten vain homehdu täällä...", Tuhkatassu maukui itsekseen ja katseli hetken hiljaa leirin hyörinää.

Nimi: Murkki

28.03.2017 21:32
Ikipentu - Suoklaani - Tammen juurakko

Ikipennun sydäntä lämmitti kuulla, että veli suostui olemaan hänen silmänsä.
*Ihanaa! Hortnespentu on paras veli ikinä! En voisi toivoakaan parempaa!*
Ikipentu kehräsi tuntiessaan Hortnespennun töytäisyn. Vaikka hänen maailmansa olikin pimeä, veljen, emon ja isän rakkaus toivat niin paljon valoa, että ne tuntuivat alaisevan pienen pennun mielen. Hän tiesi näkevänsä valoa, vaikkakin sen oli erilaista kuin mitä useimmat muut näkivät.
"Tietysti, minun unenissani näen vain pelkästään teidät. Valaisette polkuni yhtä kirkkaasti kuin emon kertoma Valoklaani... ehkä jopa kirkkaammin", Ikipentu vastasi hymyillen ja räpäytti silmiään.
"Kuulin joidenkin oppilaiden juttelevan äsken, ennen kuin olit herännyt. He kertoivat heidän mestariensa opettaneen heille kaikennäköisiä taisteluliikkeitä sun muita. Kuulosti hienolta! Oppilaaksi kuuemma pääsee kuusikuisena! En malta odottaa sitä päivää, kun olemme kuusi kuuta! Valkea pentu maukui innoissaan ja heilutti häntäänsä. Sisimmässään pieni naaras pelkäsi sitä, ettei hän ehkä pääsisi koskaan soturiksi, sillä häneltä puuttui yksi aisti.
*Ainakin Hortnespennusta tulee soturi... ja sen takiahan olen kiitollinen, enkö vain?* Ikipentu puri hampaitaan yhteen. Ei hän ollut, mutta hänen oli pakko.

//Hortnes? <3

Nimi: Hortnespentu, Suoklaani - tammen juurakko

28.03.2017 20:58
Ilo valtasi Hortnespennun. Totta kai hän suostuisi olemaan sisarensa silmät!
"Tietenkin!" valkea pentu innostui ja loikkasi lähemmäs Ikipentua ja puski päällään sisarensa lapaa.
"Toivon, että näkisit edes unissasi meidät", Hortnespentu kuiskasi hiljaa hymyillen.

//Iki? x3

Nimi: Murkki

28.03.2017 19:18
Ikipentu - Suoklaani - Tammen juurakko

Ikipennun huulille levisi säteilevä hymy, kun Hortnespentu sanoi yrittävänsä avata silmänsä. Valkea naaras käänsi katseensa veljeensä ja istahti alas, kietaisten kirjavan häntänsä tassujensa ympärille. Pentu odotti ja kuulosteli hortnespennun maukaisua, sillä silmien avausta ei voinut haistaa taikka kuulla. Valkea naaraspentu pystyi haistamaan emonsa ja isänsä ylpeyden, kun Hortnespentu ilmoitti avanneen silmänsä. Kehräys kumpusi syvältä Ikipennun kurkusta, kun hän kuuli Marjapensaan lempeän mau'unnan. Ilmeisesti Hortnespentu oli näkeväinen, ja hyvä niin! Emo ja isä eivät kuitenkaan reagoineet halutulla tavalla, sillä jännitystä, hämmennystä ja ehkä jopa pientä kauhua oli ilmassa. Marjapensas ja Arpisilmä kuiskuttelivat jotain keskenään, ja tarkan kuuloaistinsa avulla Ikipentu sai selvää suurimmasta osan sanoista. Hortnespennulla oli siis punertavat silmät. Se oli ilmeisesti outoa, sillä eivät emo ja isä muuten siitä kuiskuttelisi tuolla tavalla.
"Sinulla on ainutlaatuiset silmät Hortnespentu, ja uskon, että ne ovat kauniit, vaikken niitä näekään", Ikipentu maukaisi lempeästi, viiksikarvat väpättäen. Hän kuunteli tarkkaan ja uteliaana veljensä selostuksia hänen, emon ja isän turkista. Harmikseen Hortnespentu puhui paljon väreistä.
*Kunpa tietäisin, mitä on oranssi, valkea ja musta... saisinpa nähdä tähtitaivaan edes hetken ajan*, pieni pentu tuumi haikeana, muttei näyttänyt sitä kellekään.
"Sinä voi tolla silmäni koko loppuelämäni ajan, rakas veli", Ikipentu maukaisi hymyillen ja suuntasi katseensa veljeensä hajuaistin perusteella.
"Näin pysyn edes jotenkin kartalla siitä, missä mennään".


//Hortneees?
Ja tällee btw en jaksa koskaan oikolukea tarinoitani joten anteeks jos tänne tulee jotai aivopierui XD

Nimi: Kuolotassu - Meriklaani - matka Elämän puulle

28.03.2017 18:28
Kun Valkotähti päästi meidät lähtemään, hän itse johti joukkoa. Päällikkö marssi päättäväisesti eteenpäin. Astelin kissojen keskellä vauhtia koko ajan hiljentäen. Pian olin kaikkein jälkimmäinen.
Nostin häntäni pystyyn ja kävelin niin kuin olisin klaanin päällikkö, ja johtaisin klaaniani kokoukseen. Loikin muiden perässä, nyt enemmän innostuneempana kuin leirissä.


Kun pääsimme Elämän puulle kaikki oli niin suurat ja jotenkin erillaista kuin olin odottanut. Klaanitoverini lähtivät yksitellen jokainen eri suuntaan. Havhduin kun joku kosketti turkkiani. Haistoin vieraan hajun ja vilkaisin silmät viiruina luokseni tullutta kolli.
"Kuka sinä olet!" sähähdin kollille, joka oli tuosta noin vain tullut viereeni. Kolli hätkähti, huomasi minut ja lähti nopeasti pois. Aloinvapisemaan kun vaaleanruskea naaras katsoi minua murhaavan näköisenä. Peräännyin taakse päin.
Höristin korviani ja astuin hiukan eteenpäin kuullessani päälliköiden alkavan puhua. Koska en vieläkään nähnyt mitän kivellä tapahtuisi, saati edes päällikköjä, päätin mennä hiukan eteen päin. Kävelin kuitenkin vahingossa jotakuta aroklaanilaista kollia päin.

//Seitti?

Nimi: Seittitassu - Aroklaani - Leiri

28.03.2017 16:03
Seittitassu yritti seistä normaalin näköisenä leiriluolassa, kun kokoukseen lähtevät kissat tunkivat Jalotähden ympärillä. Parantajaoppilas oli kuitenkin niin innoissaan, että hänen karvansa olivat pienesti pystyssä ja häntä heilui hitaasti puolelta toiselle.
Äkkiä Jalotähti heilautti häntäänsä ja asteli ehkä hieman jännittyneen oloisena luolan uloskäyntiä kohti. Kokoukseen lähtevät kissat astelivat hänen perässään, ja yksitellen katosivat uloskäyntitunneliin. Seittitassu seurasi Mesimarjaa joukon hännillä, ja ulos päästessään pysähtyi hetkeksi maistelemaan ilmaa. Sen tehtyään hän lähti rivakasti muiden perässä kohti Elämän puuta ja kokousaukiota.

//En ehi kirjottaa matkasta tuon enempää :p Skip Elämän puulle

Seittitassu katsoi keltaiset silmät suurina Elämän puuta ja kaikkia sen vieressä olevalle aukiolle kokoutuneita kissoja. Niin paljon erilaisia hajuja ja kaikkea uutta! Harmaa kolli katsoi hieman loskaista aukiota ja kiveä, jonka päällä seisoskelivat jo Valkotähti, Rihmatähti ja Taivastähti. Jalotähti ponnisti heidän vierelleen hieman aran näköisenä. Hänen vihreissä silmissään välähti pienoinen pelko, kun hän vilkaisi Valkotähteä, joka ei osoittanut mitään merkkejä Jalotähden huomaamisesta. Valkotähden keltaiset silmät kiersivät aukiota, ja niiden mennessä Seittitassun lävitse, kolli värähti hieman. Tuossa kissassa oli jotakin pahaa.

//Joku? xd

Nimi: Hortnespentu, Suoklaani - tammen juurakko

28.03.2017 15:55
Hortnespentu luimisti korviaan. Ikipentu. Ei voinut... nähdä? Siinä samassa valkea kollipentu meni katuma päälle. Hän silti toivoi, että olisi sisarensa sijasta sokea. Kolli huokaisi ja nosti päänsä Marjapensaan turkista.
"Hyvä on. Minä yritän", Hortnespentu mutisi ja hieman horjuen nousi seisomaan. Kolli hieraisi silmiään ja yritti avata ne. Äkkiä valo sokaisi hänen silmänsä ja kolli joutui tovin räpyttelemään silmiään.
"Avasin silmäni", Hortnespentu ilmoitti ja kuuli emonsa ilahtuneen naukaisun.
"Käänny jotta isäsi ja emosi voivat nähdä kauniit silmäsi", Marjapensas kehräsi lempeästi. Hortnespentu siristi silmiään ja kääntyi emoaan ja isäänsä päin. He olivat valtavia! Sillä samalla sekunnilla hänen emonsa silmiin syttyi kauhu ja hänen isänsä silmät kaventuivat viiruiksi. Arpisilmä kurottautui kuiskimaan Marjapensaan kanssa jotain ja Hortnespentu ihmetteli hieman. Oliko hänessä jokin vikana?
"E-emo? Isä? Mi-mitä nyt?" Hortnespentu vinkaisi ja Marjapensas käänsi katseensa poikaansa.
"E-ei mitään. Si-silmäsi ovat vain kauniit", hänen emonsa sopersi ja kollipentu hämmentyi. Mitä se tarkoitti? Minkä väriset hänen silmäsä olivat? Kolli käänsi katseensa Ikipentuun ja nielaisi nähdessään sisarensa kauniit silmät. Olivatko hänen silmänsä vastakohdat hänen sisarensa kauniille silmille? Kolli vilkaisi turkkiaan. Vitivalkoinen.
"Ikipentu, silmäsi ovat hienot. En kuitenkaan millään jaksaisi kertoa kaikkea, mutta Marjapensaalla on oranssiläikikäs turkki ja isällä on siisti mustaläikikäs turkki. Sinulla taas on kaunis valkea turkki ja hännässäsi on oranssia ja silmäsi ovat kuin kuin, äh en tiedä!" Hortnespentu marisi ja kuuli emonsa jänittyneen äänen;
"Ikipentu, silmäsi ovat kuin loputon avaruus." Hortnespentu nyökkäsi. Äkkiä suojelunhalu täytti pienen kollipennun. Hän halusi suojella aina sisartaan kaikelta!

//Iki tai joku pennuista?

Nimi: Murkki

27.03.2017 22:05
Ikipentu - Suoklaani - tammen juurakko

Ikipentu nuolaisi rintaansa ja painautui emoaan vasten. Hän haisteoi hetken oravan hajua, ja koitti painaa sen muistiinsa. Se oli ensimmäinen kiinteä tuoresaalis joka oltiin koskaan tuotu hänelle. Valkoinen naaraspentu käänsi päänsä uudestaan veljeensä kuullessaan tämän äänen.
"Katsoisin jos voisin, rakas veli, mutta olen sokea", Ikipentu naukaisi ja hieroi toisella tassulla toista tassuaan, sillä sitä kutitti.
"Jos avaisit silmäsi, voisit kuvailla kaiken näkemäsi minulle! Tämän yläpuolellamme olevan tammen, muut kissat, emon ja isän!" Pikkuinen pentu henkäisi ilahtuneena ajatuksesta ja pyörähti paikoillaan iloisesyi ympyrää. Toki hän oli katkera, hyvinkin katkera siitä, että muut saivat nähdä, vaikkei hän saanut, mutta eihän se ollut muiden vika, eikä heitä siis saanut syyttää. Hortnespentu voisi silmät avattuaan kertoa hänelle kaiken! Ikipentu kun oli pentueen ensimmäinen pentu, joka avasi silmänsä. Hänen silmänsä taisivat vain olla jo loppuunkehittyneet, sillä niissä ei ollut sitä jotain, joka sai hänet näkemään maailman.

//Hortnes?

Nimi: Hortnespentu, Suoklaani - (lul se on nyt tammen juurakko)

27.03.2017 21:34
Kollipentu kimpaantui pienesti sisarensa haikeutta. Miksei hän voinut vain itse katsoa? Valkea pentu murahti.
"Mikset katso vain itse?" Hortnespentu ärähti Ikipennulle, mutta siinä samassa hänet valtasi surullinen tunne. Mutta mikä hänet oli niin yllättäen tehnyt surulliseksi? Hortnespentu kurtisti kulmiaan ja painautui Marjapensaan turkkia vasten silmät tiukasti kiinni.

//Iki tai joku pennuista?

©2017 Verivala - suntuubi.com