Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Sivuinfo - Blogi

 
 
Cool Orange Pointer

 

Takaisin ylös

Roolipeli

Seuraava kokous: 28.6.2017 infoa blogissa.

Seuraava parantajien kokous: 12-14.7.2017 infoa ilmestyy blogiin 9-11pv

Vuodenaika: Viherlehti (kesä)

Säätila: Öisin noin. 10 astetta, päivisin noin 20 astetta. Aurinko paistaa lämpimästi eikä taivaalla näy pilvenhattaraakaan. Aroklaanin reviirillä käy kova, hiukan viileä tuuli. Joet ja järvet ovat tavallista korkeammilla lumien ja jäiden sulamisen takia.

Riistatilanne: Hyvä jokaisen klaanin reviirillä. Metsäklaanin reviiri on täynnä riistaa ja sitä riitää hyvin koko klaanille. Suoklaanin alueella on lintuja ja hieman maariistaa, ja Aroklaanin reviirillä rusakoita. Meriklaanin reviirilla on lintuja ja hyvin runsaasti kaloja.

Petoeläintilanne: Metsäklaanin reviirille on hetki sitten ilmestynyt kettupariskunta, ja Meriklaanin reviirille mäyrä. Muiden klaanien reviireillä ei ole petoeläimiä tällä hetkellä. Niitä saa tuoda peliin vapaasti.

Kuva (c) Lanttu

Tapahtumat

  • Suoklaanin Porotuhka on Metsäklaanin leirissä niin kauaa, että voi palata leiriinsä.
  • Aroklaaniin, Meriklaaniin ja Metsäklaaniin on levinnyt vakava, tuntematon sairaus, joka sai alkunsa Aroklaanista. Aiheuttaa kuumetta, oksentelua ja yskää. Sairauteen ei olla keksitty vielä parannuskeinoa, se on tappava ja se leviää räjähdysmäisesti!
  • Meriklaani on jakautunut kahteen osaan. Lisää blogissa.
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lanttu

26.06.2017 09:51
Roihutassu-Aroklaani-Reviiri

Selvästikin Roihutassun sanat olivat saaneet kollin pirteämmäksi, ja se jos joku lämmitti naaraan mieltä.
"Eh... Haluatko kertoa, miksi sinusta tuli parantaja...? Ei ole pakko", kermanvärinen oppilas kysyi kohteliaasti. Roihutassu kallisti mietteliäänä hieman päätänsä. Kukaan -tai ei ainakaan kukaan muistamisen arvoinen- ollut kysynyt. Ennenkuin Roihutassu ehti aloittaakaan vastaustaan, Harhatassu lisäsi kuiskaten, "Ja ei, minusta ei tunnu, että maailma kaatuu päälle, vaan että se on hylännyt minut kokonaan". Roihutassu katsoi säälivästi kermanväristä kollia ja huokasi hiljaa.
"Ei noin saa ajatella. Aina on jokin syy miksi olet elossa. On aina jotakin jonka vuoksi elää, ja jotakin jonka vuoksi taistella. Maailma ei ole hylännyt sinua. Emosi varmaan nyyhkyttää tällä hetkellä Seittikäpälää vasten ja kaiken nähnyt Jänispomppu tuntee kamalaa syyllisyyttä. Hän taitataa haluta tutustua sinuun. Olen nähnyt velipoikani välillä koettavan lähestyä sinua", Roihutassu naukaisi reippaasti ja oli vähällä unohtaa kollioppilaan toisen kysymyksen kunnes kiierheti vastaamaan.
"No tuota. Kaikki alkoi siitä kun veljeni onnistui houkuttelemaan minut syömään kuolonmarjoja. Ihme kumma selvisin elossa, mutta Seittikäpälän puhdistaessa kurkkuani, jokin ärsytti häntä sen verran, että parantajamme palajasti kyntensä ja oannistui tekemään tämän", Roihutassu kertoi ja paljasti lopuksi karvan alla piilottelevan pikkuisen haavan.
"Se on kuitenkin sen verran iso, että suuret juoksu tai taistelusuoritukset aiheuttavat, no, ööh... Hengitysvaikeuksia, lievästi sanottuna", Roihutassu selitti vielä nopeasti loppuun.
Hetken aikaa Roihutassun paasaamisen jälkeen Harhatassu pysyi tolpillaan, kunnes kuin salaman iskusta romahti huonovointisena maahan.
"Tassussani on piikki, ja syvällä", oppilas naukaisi kivun läpi, jolloin Roihutassu katsoi kollin etukäpälään huolestuneena. Todentotta. Ilmiselvästä ruusun piikistä näkyi enää tyvi ja pikkuisen vartta. Tämä vaatisi hurjasti keskittymistä.
"Kuuntele nyt tarkasti. Vaikka sinuun sattuu, ja varmasti sattuu vielä enemmän kun piikki liikkuu, älä liku itse. Älä väräytäkään tassuasi. Se saattaa pilata koko operaation", Roihutassu kähisi hiljaa. Nyt olisi tosi kyseessä.

//Harha? :)

Nimi: Banana

26.06.2017 08:05
Harhatassu-aroklaani

Naaraan sanat lämmittivät suuresti. Synkät ajatukset verhoutuivat ikäänkuin harson alle.
"Eh... Haluatko kertoa, miksi sinusta tuli parantaja...? Ei ole pakko" kysyin, ja odotin tiuskaisua.
"Ja ei, minusta ei tunnu, että maailma kaatuu päälle, vaan että se on hylännyt minut kokonaan", kuiskasin hiljaa.
Tyhjyys oli pienentynyt, koska pääni täytti uusi tunne, en tiennyt valitettavasti mikä. Jalkaani sattui kamalasti, ja kipu sumensi silmäni, ja lysähdin maahan.
"Tassussani on piikki, ja syvällä" naukaisin

// roihu

Nimi: Murkki

25.06.2017 22:49
Kaksikasvo - Aroklaani - Leiri

Kaksikasvo katseli, kuinka Komeettatassu sulki ja avasi oudot, mutta kauniit silmänsä. Kolli ei selvätikään tiennyt miten olisi kuulunut reagoida ja mitä sanoa, sillä oppilas siirteli tassujaan Aroklaanin leirin hiekkamatolla.
"Anteeksi", Komeettatassu sanoi ja sai Kaksikasvon silmät laajenemaan aavistuksen verran hämmennyksestä. Mitä harmaankirjava oppilas muka pahoitteli? Mitä pahoiteltavaa hänellä oli? Ei hän ollut syypää siihen, että Lätäkkötassu oli sairastunut!
"En tiedä mitä ajatella. Lätäkkötassu oli.. erilainen. En tiedä miksi tai miten, mutta se sai minut järkyttymään hiukan", kolli jatkoi katse yhä Kaksikasvon silmissä.
"Komeettatassu, ei sinun tarvitse pahoitella yhtään mitään", mustavalkea naaras maukui samalla kun käveli lempeästi lähemmäs oppilasta ja istahti tämän viereen, niin että musta turkki hipoi harmaata.
"Lätäkkötassu on kipeä. Hän käyttäytyi oudosti sairautensa takia. Sinulla on täydet oikeudet olla huolestunut ja järkyttynyt. Sitä kutsutaan välittämiseksi. Sisaresi on sinulle rakas, etkä halua, että hänelle käy yhtikäs mitään. Hän on vielä liian nuori liittymään Valoklaanin riveihin... Lätäkkötassu on varmastikin yhtä vahva kuin tätisi. Kyllä hän selviää. He kumpikin selviävät. Eivät he voisi jättää sinua tänne, olet liian ihana sen tuskan läpikäymiseen", Kaksikasvo lohdutti ja silitti hellästi hännällään Komeettatassun selkää. Toivottavasti Komeettatassu ei surisi enää yhtä paljoa. Oli outoa nähdä henkisesti niin vahva kissa tällaisessa pisteessä. Kyllä Komeettatassukin selviäisi. Hän oli vahva kissa.
"Elämä on välillä kuin suossa rämpimistä. Mutta mikään suo ei jatku loputtomiin", mustavalkea naaras maukui vielä ja käänsi katseensa Komeettatassuun.

//Komeetta?

Nimi: Murkki

25.06.2017 22:32
Kastehelmi - Meriklaani - Leiri --> Vuokkoniitty

Kastehelmi kulki joukon etupäässä ja tuijotteli suurimmalta osin matkasta valkeaita tassujaan. Positiivista koko matkassa oli se, että heitä kapinoivia oli ainakin hyvin monta, paljolti enemmän kuin mitä leiriin oli jäänyt. Kastehelmi huokaisi ja kohotti hiukan katsettaan. Kulkusuunnasta päätellen he olivat ilmeisesti suuntaamassa kohti Vuokkoniittyä. Se ainakin oli kaunis paikka. Toivottavasti Vuokkoniitty saisi kireän ja jännittyneen tunnelman hiukan laantumaan ja kissat rennommiksi.
Kastehelmi tunsi hännän kosketuksen kyljessään, ja kääntyi hiukan hämmentyneesti katsomaan kuka oli hännän omistaja. Ei hänelle nyt kauhean moni puhunut, hän oli viettänyt suurimman osan ajastaan vain yhden klaanitoverin seurassa. Juuri tämä klaanitoveri oli hännän omistaja, Nokikasvo. Hopea naaras yllättyi itsekin, kuinka paljon varapäällikkö pystyi piristämään hänen oloaan pelkällä ilmestymisellään.
"Mitäs ajattelet tästä? Aika yllättävää, eikö?" Harmaankirjava kolli kysyi ja hymyili helpottuneesti. Kastehelmikin hymyili aavistuksen verran.
"Olen positiivisesti yllättynyt, että näin moni haluaa tehdä parantavia muutoksia klaaniinsa. Se on hienoa, kuinka he uskaltavat ottaa riskin paremman huomisen aikaansaamiseksi", naaras maukui ja heilautti häntäänsä hiukan hermostuneesti ilmassa.
"Mutta vaikka meitä onkin enemmistö, ovat kaikki todella epävarmoja, tekivätkö he oikean päätöksen noustessaan päällikköään vastaan... sillä, noh, soturilain kymmenes kohta; päällikön sana on laki. Eikö tämä tarkoittaisi sitä, että meidän on hiljaa hyväksyttävä jokainen sana, jonka Valkotähti sanoo?" Kastehelmi kysyi ja käänsi siniset silmänsä Nokikasvoon. Hänen omassa pääkopassaan myllersi juuri samanaikaisesti tuhat ajatusta. Toiset olivat kannustavia, ja toiset taas... vähemmän kannustavia.
"Sinun pitäisi ehkä puhua heille, olethan varapäällikkö. Sanoisit jotain rauhoittavaa ja rohkaisevaa, joka haihduttaisi pelon ja jättäisi jälkeensä toivon", Kastehelmi ehdotti ja pieni hymynpoikanen nousi hänen huulilleen. Nyt se siis todella tapahtui... klaani oli hajonnut kahteen osaan, ja kumpi tahansa puoli voittaisi, se merkitsisi jonkun loppumista ja samalla uutta alkua. Mutta se, millainen uusi alku oli, olisi täysin heidän käpälissään. Heitä oli kuitenkin enemmistö, ja sitä miettiessä, Kastehelmi rauhoittui ja pystyi taas pitkästä aikaa hengittämään syvään. Kyllä tässä hyvin kävisi. He voittaisivat taistelun, ja Meriklaaniin palaisi rauha. Niin oli käytävä.
"Minulla on sellainen tunne, että tämä tuleva koitos kääntyy meidän parhaaksemme", hopea naaras maukaisi varmuutta äänessään, samalla kun hän sipaisi Nokikasvon kylkeä hännällään, ennen kuin antoi sen taas piiskata ilmaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan soturittaren sinisissä silmissä hehkuvan päättäväisyyden takana ei ollut pelkoa. Tehtävä mikä tehtävä. Paluuta ei enää ollut. Parempi käyttää valmistautumiseen jäänyt aika hyväksi, eikä surkutella, miten tässä saattaisi käydä. Kastehelmi käänsi katseensa Nokikasvon silmiin ja hymyili. Heidän olisi nyt tehtävä parhaansa paremman tulevaisuuden vuoksi.

//Noki?

Nimi: Lanttu

25.06.2017 21:55
Roihutassu-Aroklaani-Reviiri

Roihutassusta tuntui kuin kokonainen vuori olisi siirtynyt pois hänen sydämeltään. Harhatassu oli löytynyt, ja nyt kolli tassuttelikin naaraan luokse surullisena.
"Kuule Roihutassu, olen epätyytyväinen elämääni, eikä minulla ole minusta välittävää emoa. Et tiedä miltä tuntuu, kun kaikki ovat kanssasi, kuin aivottoman pennun seurassa. Ei ole ystäviä, ja perhettä ei kiinnosta. En ymmärrä miksi elää?" Harhatassu mumisi apean oloisena. Kollioppilaan sanat saivat Roihutassun tuhahtamaan harmissaan. Kollia kävi sääliksi, mutta miksi hänen piti ajatella noin.
"Terästäydy nyt! Ei tuollainen aijattelu ketään auta. Puuduttaa vain aivot ja vie turhaa tilaa. Ja anteeksi nyt vain, emosi huolen takia minä lähdinkin tänne. Vaaleatuuli välittää sinusta hurjasti. Ymmärrätkö? Ja onhan minullakin ylihuolehtiva emo, Hiekkakorva... Kumpa olisit nähnyt sen hulabaloon joka syntyi kun emoni sai kuulla ettei minusta tulisi soturia. Huhhuh. Ihme että Seittikäpälä kuulee jotakin", Roihutassu naurahti pienesti jatkaen,"Ja jos sinusta tuntuu, ettei emosi välitä sinusta, tai jos ei ole ketään kenen puoleen kääntyä, olet tainnut unohtaa minut. Minä tuen sinua jokaisessa vaiheessa elämääsi. Onko selvä? Et ole yksin. Jos koko maailma tuntuu kaatuvan päälle, tule käymään. Sitä varten me parantajat olemme. Osaamme paranatmisen lisäksi kuunnella ja auttaa", Roihutassu sanoi lempeästi ja nuolaisi kollin poskelle vierähtäneen kyyneleen lempeästi pois.
"Mutta alkaa olla myöhä. Tulehan. Minä autan sinua", raidallinen naaras tokaisi pehemästi ja astui akseleen eteenpäin.

//Harha? :3

Nimi: Banana

25.06.2017 21:43
Harhatassu-aroklaani

Kuulin että roihutassu huusi nimeäni.
"Täälä!" Huusin käheästi. Roihutassu oli huolissaan. Miksi? Olenhan vain yrttien kuluttaja. Nousin jaloilleni, ja tassuttelin Roihutassun luo. Halusin kertoa tälle kaiken.
"Kuule Roihutassu, olen epätyytyväinen elämääni, eikä minulla ole minusta välittävää emoa. Et tiedä miltä tuntuu, kun kaikki ovat kanssasi, kuin aivottoman pennun seurassa. Ei ole ystäviä, ja perhettä ei kiinnosta. En ymmärrä miksi elää?" Puhuin apeasti. Nyt naaras passittaisi minut ikuseksi potilaakseen. Suljin silmäni, ja tunsin kyyneleen poskellani.

//roihu

Nimi: Lanttu

25.06.2017 21:28
Roihutassu-Aroklaani-Leiri->Reviiri

"Siis MITÄ!" Vaaleatuuli sähähti Jänispompulle, Roihutassun veljelle, joka oli vähän aikaa sitten tullut ulkoa. Selvästikin kolli oli nähnyt jotakin. Muutaman ketunmitan päässä oleskeleva Roihutassu tassutteli kinastelevan kaksikon luokse kulmat koholla.
"Mi-", raidallinen naaras ei ollut edes ehtinyt aloittaa lausettaan kunnolla kun Vaaleatuuli jatkoi kauhistuneena, "Siis katsoit vain vierestä kun pentuni juoksi kohti Punavuorta? Etkä sanonut mitään!" Jänispomppu vain tuijotti huutavaa naarasta karvat pystyssä. Ei ollut mukava joutua Vaaleatuulen huudattamaksi.
"Jänispomppu, jättäisitkö meidät kahden?", Roihutassu tokaisi veljelleen ja odotti hetken hänen poistumisen jälkeen.
"Siis juoksiko Harhatassu jälleen poispäin, kohti Punavuorta. Ja nyt luulet hänen olevan suuressa vaarassa?" Roihutassu koetti sanoa mahdollisimman rauhoittavasti hermostuneelle Vaaleatuulelle.
"J-juu. Ja sinun tollo veljesi vain katsoi sivusta", vaalean hiekanvärinen naaras kähisi. Roihutassu heilautti piiskamaisesti häntäänsä ilmassa. Melkein yhtään soturia ei ollut häirittävissä, joten tarkoitti tämä sitä, että Roihutassun pitäisi lähteä yksin.
"Selvä. Rauhoituhan nyt ja mene vaikka lepäämään. Voit kysyä vaikka Seittikäpälältä unikonsiemeniä jos et saa levätyksi. Minä käyn hakemassa poikasi. Noh, menehän siitä", Roihutassu huokaisi ja katseli hetken vaaleaa kuningatarta, joka pienen epäröinnin jälkeen räpäytti kiitollisena silmiään ja lähti poispäin, kohti parantajan pesää. Nyt Roihutassu olisi yksin. Mutta Harhatassu olisi saatava leiriin ennen hämärää. Ruosteen kirjava naaras huokasi ja lähti matkaan. Roihutassu kiipesi leiriluolasta ulos kohti valoa ja saavuttuaan ulos, hän otti suunnakseen Punavuoren, joka häämötti horisontissa. Suuri, punertava vuorenalku oli paikka, jossa aroklaanilaiset viettivät osan Hiierenkorvan ajasta, johtuen leirilouolan tulvista.
Roihutassu kiihdytti vauhtiaan eikä kauaakaan kun naarasoppilas kiiti nopeasti tuuli turkkia nuollen pitkin hiekkaista ja kivistä pohjaa. Hänellä ei ollut hajuakaan missä kohdin Punavuorta tai sen rinnettä Harhatassu olisi, mutta sen Roihutassu tiesi, että alkaisi tulemaan kiire. Aurinko olisi jo laskemassa.
"Harhatassu! Harhatassu!" Roihutassu huuteli ja kuuli kaiun korostavan naaraan huolestunutta ääntä.
"Minä täällä, Roihutassu!"

//Harha? :3

Nimi: Banana

25.06.2017 21:04
Lätäkkötassu-aroklaani

"Mikä minä olen? Kysytkö tosissasi? Olen tietenkin ömh.... Jotain karvaista? Mutta oletko sinä menettänyt muistisi tai jotain, kun et tiedä kuka olet?" Naurahdin. Eiko tuo harmaa muistanut kuka oli. Pian mieleeni muistui se pieni tuon vieressäni seisovan otuksen pienoismalli, jonka söin jokin aika sitten.
"Muuten, onko sinulla pentua...? Jos on... Minä öm... Taisin syödä... Sen?" Paljastin ja suljin silmäni, jos kolli suuttuisi.
"Tiesitkö, että niissä on jotakin kovaa ja valkoista?" Raportoin harmaalle vierelläni seisovalle.
"Äh! Se luikero on taas siinä!" Rääkäisin kovaan ääneen ja pomppasin jaloilleni, ja huomasin sen luikertelevan. Lähdin tämän luikeron perään, ja se lähti karkuun. Ärsyttävää. Kontrolli raajoistani katosi ja kaaduin kyljelleni. Etujalkani luikertelivat kummasti itsestään, ja jalkani nytkivät. Ärsyttävä liike loppui ja pomppasin jaloilleni

//komeetta? Seitti?

Nimi: Crona

25.06.2017 20:11
Nokikasvo, Meriklaani, leiri -> vuokkoniitty

"Millainen oli aamusi? Olivatko klaanitoverit kireitä? Tottelivatko he käskyjäsi?" naaras mutisi ääntään hiljentäen, aivan kuin häntä pelottaisi jos kaksikkoa kuunneltaisiin jostain kauempaa. Kolli vilkuili ympärilleen havaiten vihamielisiä katseita niskassaan.
"Tule, voimme keskustella tuollaisista leirin ulkopuolella. Mennäänkö vaikka vuokkoniitylle ja jatketaan sieltä pitkin Suoklaanin rajaa?" Nokikasvo sanoi ottaen jo askelia päin saarta ympäröivää lampea. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edetä kuin muutaman askeleen verran, kun hän jo kuuli selkänsä takaata päällikkönsä ilkeästi kirvelevän äänen. Varapäällikkö katsahti epävarmasti ohellaan olevaa naarasta. Kastehelmen päättäväinen katse kuitenkin antoi Nokikasvolle voimaa kipittää suurkannon juurelle omalle paikalleen. Matkalla hän tunsi monien klaanitovereidensa sekavat katseet niskassaan, mutta hän ei aikonut kohdata sillä hetkellä yhtäkään niistä. Mitäköhän Valkotähti sanoisi nyt? Äänensävystä päätellen asia ei koskenut mitään tavanomaista, kuten pelkkiä nimityksiä tai uutisia. Sitäpaitsi, miksi naaras vaatisi varapäällikkönsä läsnäoloa sellaisiin? Istahtaessaan paikalleen kannon juurelle, katse kohti yleisöä, kolli teki kaikkensa vältelläkseen mahdollisia katseita ja pitääkseen kylmänviileän olemuksen.
Nokikasvo vain istui paikoillaan, reagoimatta ollenkaan kuulemaansa. Hän ei antanut korvankaan värähtää, paljastaa sisällään tuntemaansa pyörremyrskyä. Tästäkö tämä kaikki alkoi, muutoksen tuulet? Nokikasvo ei voinut olla tuntematta pientä syyllisyyttä. Tästähän hän näki ennustuksenkin. Varapäällikkö katseli poistuvien kissojen loittonevia varjoja heidän poistuessa yhtenä pelokkaana massana pois saarelta. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Tai, hän tiesi mitä hän halusi tehdä, muttei voinut taata olisiko se järkevin valinta. Hän halusi rynnätä joukon mukaan ja johdattaa heidät turvaan, mutta toisaalta hän mietti kannattaisiko hänen jäädä ja suunnitella kapinaa klaanin sisällä. Toisaalta, varmaan kaikki oikeamieliset olivat jo poistuneet leiristä, joten hän olisi suunnitelmassaan yksin. Nokikasvo kohotti epävarman katseensa ylhäällä istuvaa päällikköään. Hänestä aisti selvän epävarmuuden, mutta hän ei tietenkään enää kehdannut perua sanojaan ja kutsua "pettureita" takaisin klaaniinsa. Nokikasvo huokaisi ja sanoi kylmänrauhallisesti: "Voit kutsua minua ja muita pettureiksi, mutta todellisuudessa se suurempi petturi olet sinä. Sinä olet rikkonut soturilakia ja kaikkea, mikä jokaiselle klaanikissalle on pyhää. Seuraavalla kerralla kun näemme, olkoon se sotatantereella."
Kolli otti sitten askelia kohti rantaa mulkoillen leiriin jääneitä, harvoja kissoja jotka jakoivat Valkotähden aatteet. Varapäällikön teki mieli nylkeä heistä jokaisen sillä hetkellä, mutta hän päätti jättää heidät sillä kertaa rauhaan.
"Valkoinen paha voi yrittää, mutta oma veresi tulee sinut päihittämään", Nokikasvo karjaisi tädilleen, katsoen tuon hyytäviä keltaisia silmiä vielä viimeisen kerran, ennen kuin hän lähti hurjaan raviin kohti reviiriä. Nokikasvo loikkasi veteen, ui sulavasti sen lävitse ja kampesi itsensä nopeasti vastarannalle. Hän ei edes jäänyt ravistelemaan turkkiaan, vaan jatkoi samaan tahtiin ravaamista ottaakseen kiinni jo karanneen joukkonsa.
Nokikasvon ei tarvinnut kauaakaan ravata, kun hän jo saavutti joukkion hännän. Joukossa tuntui olevan hyvin sekalainen tunnelma. Tietenkin pelko, suru ja hämmennys olivat vallitsevia tunteita, mutta viha ja jopa helpotuskin oli tunnistettavissa. Nokikasvon teki mieli pysäyttää joukko ja puhutella heistä jokaista luvaten parempaa tulevaa ja Valkotähden kukistusta, mutta hän arveli joukon olevan niin hätääntynyt etteivät he kykenisi kuuntelemaan varapäällikköään. Ajatuksistaan kollin herätti kauempana näkyvä tuttu, harmaa turkinvilahdus. Kastehelmi oli siis todellakin liittynyt joukkoon. Ajatus tästä sai Nokikasvon helpottumaan silminnähden. Sentään hänellä olisi vielä yksi tukija joka ei pettäisi häntä. Kolli päätti kiriä Kastehelmen kiinni. Lähestyessään häntä, kolli huomasi kuinka silminnähden hätääntynyt hän oli. Vaikutti aivan siltä että hän olisi pentu, joka oli eksynyt yksin metsään. Nokikasvo tepasteli naaraan vierelle ja sipaisi hännänpäällään hänen kylkeä.
"Mitäs ajattelet tästä? Aika yllättävää, eikö?" Nokikasvo sanoi kevyt helpotuksen aiheuttama hymy huulillaan. Samalla kolli huomasi joukkion saapuneen ilmeisesti heidän valitsemaansa määränpäähän, vuokkoniitylle. Tämäpä sopivaa, kaunis kukkiva paikka oikeamielisille kissoille. Tämä paikka varmasti rauhottaisi jokaisen hätääntyneenkin mieltä, ja toivon mukaan täällä joukko voisi olla turvassa. Kolli katseli ympärillään olevia kissoja, ja tunsi sisällään helpotusta, että jokainen vaikutti voivan olosuhteita lukuunottamatta hyvin.


//Tönkkö ja nopea, mutta Kaste?

Nimi: Lanttu

25.06.2017 18:40
Ruttosydän-Suoklaani-Leiri->Reviiri

Musta naaras katseli haikeana ympärilleen yhdellä, sähkönsinisellä silmällään. Hänestä oltiin tehty vasta vähän aikaa sitten soturi. Se ei harmittanut nuorta soturia laisinkaan, vaan se, että häntä nuoremmat oltiin nimetty häntä aijemmin soturiksi. Ruttosydän puuskahti hiljaa itsekseen. Että elämä osasi olla epäreilua. Naaras oli painamassa päätänsä takaisin etujalkojensa päälle, kun hänen entinen mestarinsa Ruosteturkki tassutteli ystävällisen näköisenä paikalle. Hän olikin sitten ainut mukava ja ymmärtäväinen kissa koko klaanissa.
"Niin?", Ruttosydän kysyi hiljaa ja nousi seisomaan.
"Kuulehan. Minua pyydettiin kutsumaan sinut rajapartioon Metsäklaanin rajalle. Kivivuori tulee mukaan. Samoin Korppisiipi, kunhan saan hänet ylös", kolli hymähti ja tassutteli poispäin. *Vai että ihan partioon...* Ruttosydän ajatteli harmistuneena. Tosin, nyt olisi tilaisuus näyttää klaanille, ettei hän ollut hyödytön. Musta soturitar etsi katseellaan Kivivuoren, joka odottelikin jo leirin suuaukolla. Ruttosydän loikki kollin luo ja räpäytti hänelle tervehdykseksi silmäänsä. Harmaa kolli vain nyökkäsi ja hassua kyllä, ystävällisesti. Ruttosydän oli juuri sanomassa jotain mukavaa, kun huomasi mustan soturin, Korppisiiven Ruosteturkin seurassa.
"Hei", naaras tervehti kaksikkoa ja valmistautui lähtöön.

//Korppi? :3

Hiekkatuuli-Aroklaani-Leiri->Pentutarha.

//Juu, pientä skippausta havaittavissa tarinassani sitten :))

"Hieno nimi", ruskea kolli kehräsi, "Naaraasta voisi tulla Tuikepentu tai jotain sellaista. Ja älä huoli, he saavat varmasti oikein sopivat nimet! Oletko muka koskaan tavannut kissaa nimellä, joka ei sovi hänelle ollenkaan? Hupsu." Hiekkatuuli hymyili lempeästi ja kehräsi kovaan ääneen. Kun hän tunsi kumppaninsa turkin omassaan, hän painutui Rusakkoloikkaa vasten.
"Sekin on ihastuttava nimi. En ole eläessäni kuullut mitään yhtä kaunista ja sointuvaa kuin Tuikepentu", naaras kehräsi pehmeästi ja töytäisi kollia pehmeästi päällään.

//Skippaus, pahoittelen :D Tämä jää toivottavasti myös viimeiseksi :3

Hiekkatuuli suuntasi kohti petutarhaa. Hän tosiaan oli tulossa kunongattareksi ja Rusakkoloikan pentujen isäksi. Miten ihanaa! Ilouutiset pitäisi kertoa ensin Rusakkoloikalle. Siispä Hiekkatuuli teki äkkikäännöksen ja suuntasi kohti tuttua, ruskeaa turkkia.
"Arvaapa mitä?" Hiekkatuuli naukui innostuneena, hädintuskin pidätällen innostustaan.

//Rusakko? <3

Nimi: Banana & tönköttäjä

25.06.2017 18:40
Ilmapentu-suoklaani

Kuka kehtasi kieltää minua potkimasta! Ei muuten ollut reilua. Olin potkinut "PERHOSPENTUA" missä minun nimeni viipyi?! Se yksi oli kutsunut jotakuta muuta, tai minua VATUKKAKUKAKSI. Ehkäpä minä olin vatukkakukka

// puhe-elimellä kirjotettu tarina// ilman perhe




Nimi: Unihalvaus

25.06.2017 18:21
Seittikäpälä - Aroklaani - Leiri

Seittikäpälä istui päällikön pesän suulla, ja tarkkaili silmä kovana Lätäkkötassua, joka alkuun haki tuoresaaliskasasta riistaa ja asettui sitten syömään sitä. Se oli hyvä merkki. Siltikään nuori parantaja ei tiennyt, miten olisi toiminut Lätäkkötassun kanssa, sillä hän oli selvästi menettänyt muistinsa. Naarasoppilas näytti siltä, kuin olisi eksynyt leiriin jostakin, missä ei oltu ikinä nähty luolia saati riistaa.
Kun Lätäkkötassu ponnisti sammalvarastona toimivaan luolaan, nousi Seittikäpälä ylös ja asteli samaisen luolan suulle. Harmaa parantaja ponnisti oppilaan perään ja katsoi, kun tuo asettui lepäämään sammalille. Sentään hän muisti, kuinka nukkuminen toimi.
"Minun on nyt valitettavasti herätettävä sinut", Seittikäpälä mutisi ja tökkäsi Lätäkkötassua, "Muistatko nimesi? Tai kuka minä olen?"

//Lätäkkö?

Nimi: Unihalvaus

25.06.2017 18:13
Komeettatassu - Aroklaani - Leiri

Komeettatassu pysähtyi kuin seinään, kun Kaksikasvo astui hänen eteensä. Harmaankirjava kolli katsoi tuota hetken, kunnes sulki silmänsä ja avasi ne hitaasti.
"Komeettatassu?" kaksivärinen naaras kysyi varoen. Komeettatassu avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta sulki sen jälleen. Kolli siirteli tassujaan hiekkaisessa maassa ja yritti saada katseensa irti Kaksikasvon silmistä. Toisaalta niiden katse rauhoitti oppilasta hiukan. Kai se oli hyvä juttu?
"Anteeksi", Komeettatassu mutisi eikä itsekään tiennyt miksi. Ehkä hän halusi pahoitella sitä, että oli jättänyt Lätäkkötassun tyystin yksin Seittikäpälän luokse, vaikka naarasoppilas oli todennäköisesti tarvinnut hänen tukeaan.
"En tiedä mitä ajatella", harmaankirjava kolli mutisi katse yhä kiinni Kaksikasvossa, "Lätäkkötassu oli.. erilainen. En tiedä miksi tai miten, mutta se sai minut järkyttymään hiukan."

//Lyhyt ja tönkkö, mutta Kaksi?:dd

Nimi: Unihalvaus

25.06.2017 18:04
Korppisiipi - Suoklaani - Reviiri

"Korppisiipi", Ruosteturkki tuli herättämään poikaansa, joka makoili Suurtammen vierellä, "Hyvänen aika nyt, en ole nähnyt sinua aikoihin partioissa tai missään muuallakaan!"
"N-niin", Korppisiipi mutisi hiljaa ja nuosi ylös täristen aavistuksen verran. Häntä ahdisti ja pelotti, että hänen isänsä käskisi hänet kauas leiristä.
"Niinpä määrään sinut mukanani rajapartioon Metsäklaanin rajalle", Ruosteturkki sanoi, "Eikä mitään vastaväitteitä. Kivivuori ja vastanimetty Ruttosydän tulevat mukaamme."
Korppisiipi katsoi isäänsä silmät suurina, kun tuo kääntyi ja asteli muiden partiolaisten luokse. Musta kolli nielaisi ja seurasi isäänsä hyvin varovaisin ja jokseenkin pelokkain askelin. Hän ei ollut käynyt leirin ulkopuolella aikoihin.

//Rutto? :3 Sori kauhean tönköstä roolista xdd

Nimi: Murkki

25.06.2017 18:03
Perhospentu - Suoklaani - Tammen juurakko

"Mitkä nimet antaisimme heille?" Joku sanoi yhtäkkiä, kesken Perhospennun kamppailun kivun aiheuttajaa vastaan. Ääni oli erilainen, mitä pentu oli kuullut aikaisemmin. Se oli matalempi, ei yhtä pehmeä, mutta silti lempeä.
"Mielestäni tämän nimeksi sopisi hyvin Perhospentu, sillä hänen naamassaan on selvästi perhosen muotoinen kuvio", ääni jatkoi ja Perhospentu lopetti hetkeksi rimpuilemisen eteenpäin. Hän kohotti hiukan päätään ja kuunteli ääntä. Se oli kaunis ja kiva ääni. Seuraava tömähdys Perhospennun kehoa vasten herätti pennun kuitenkin horroksestaan. Hän tunsi jonkin lämpimän (veri) valuvan takajalkaansa vasten, jota muutenkin särki äskeisen terävän kivun takia.
"Älä potki siskoasi", matala ääni maukui. Äänensävy oli tiukempi, mutta silti lempeä. Se sai Perhospennun iloiselle tuulelle. Ääni ei ollut vihainen tai syyttävä, vaan opettavainen ja lempeä. Juuri sellainen äänensävy, jolla kuului torua.
"Perhospentua sattuu", ääni sanoi vielä, ja silloin naaraspentu ymmärsi, että häntä kutsuttiin Perhospennuksi. Kuinka ihana nimi!
Tyytyväinen kehräys kumpusi pennun suusta, kun hän lähti kömpimään kohti matalaa ääntä. Vaikka hänen takajalkansa tuntui palavan enemmän jokaisella askeleella ja sitä peitti lämmin, raudan hajuinen asia, olisi silti matalemman äänen luokse pääsy varmasti kaiken kivun arvoinen!

//Liekki? Ilma?

Nimi: Unihalvaus

25.06.2017 17:52
Ujolaulu - Meriklaani - Reviiri -> Vuokkoniitty

"Hei", Hohtousva sanoi, "Älä jännitä. En minä sinua syö. Minustakin tulee vaivaantunut, jos sinä olet kuin aikoisin repiä sinut palasiksi. Ja en syö."
Ujolaulu vilkaisi seuralaistaan ja nyökkäsi pienesti. Hänen täytyisi yrittää rauhoittua, olihan Hohtousva hänen klaanilaisensa ja kiltin oloinen kissa. Ruskeankirjava naaras nosti hiukan päätään ja veti syvään henkeä. Hitaasti sisään ja ulos..
"Ja jos on pakko tietää, niin haluaisin olla uskollinen päällikölle, mutta jos päällikkö on tuollainen hullu, tämä on kyllä järkevämpää. En haluaisi lähtä, enkä yhtään tiedä minne menemme, mutta aion taistella täysillä Valkotähden joukkoja vastaan, kun se hetki tulee. Nyt elän vain päivän kerrallaan", kolli vastasi Ujolaulun kysymykseen.
"Minä pelkään Valkotähteä paljon", Ujolaulu sanoi hiljaa ja oli hiukan yllättynyt äänensä rauhallisuudesta, "Olen huono taistelija, enkä pidä siitä muutenkaan mitenkään erityisen paljon, mutta yritän parhaani, jos joskus juodumme siihen tilanteeseen."
Ujolaulu nosti hiukan päätään, jotta näkisi muiden kissojen ylitse, minne he olivat matkalla. Naaras näki hiukan vuoria, mistä hän pystyi päätellä, että joukko oli matkalla Vuokkoniitylle.
"Jos näin oikein, olemme menossa Vuokkoniittyä kohti", Ujolaulu ilmoitti samalla, kun laski päänsä, "Siellä on kai suhteellisen turvallista ainakin jonkin aikaa. Tuskimpa Valkotähden kannattajat sinne tulevat."

//Hohto?

Nimi: Unihalvaus

25.06.2017 17:41
Liekkimeri - Suoklaani - Tammen juurakko

Liekkimeri istui kumppaninsa Vatukkakukan vierellä hymyillen lempeästi. Heidän pentunsa olivat syntyneet hetki sitten, ja voi, miten kauniita he olivatkaan!
"Mitkä nimet antaisimme heille?" Liekkimeri kysyi ja vilkuili vuoronperään pentujaan ja Vatukkakukkaa eripari silmillään, "Mielestäni tämän nimeksi sopisi hyvin Perhospentu, sillä hänen naamassaan on selvästi perhosen muotoinen kuvio."
Liekkimeri nuolaisi Vatukkakukan otsaa ja kumartui sitten lähemmäs pienoisia pentuja. Äkkiä hän huomasi valkean naaraan potkivan Perhospentua, joka ei ilmeisesti nauttinut asiasta kovinkaan suuresti.
"Älä potki siskoasi", Liekkimeri komensi vielä nimetöntä pentua vakaalla, mutta lempeällä äänellä, "Perhospentua sattuu."

//Vatukka ja pennut? :dd

Nimi: Murkki

25.06.2017 17:02
Perhospentu - Suoklaani - Tammen juurakko

Kipu palasi pian kahta kovempana. Koko jalkani tuntui olevan tulessa. Yritin pyristellä irti kivusta, vaikka en edes tiennyt, mistä se tuli. Hamuilin pienillä tassuillani poispäin ja vikisin hiljaa. Minulla kävi mielessä, että olisin voinut iskeä samalla tavalla kivun aiheuttajaan. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä silloin johonkin toiseen sattuisi. En halunnut, että häntä sattuisi yhtä paljon kuin minua.
Tunsin paineen katoavan jalastani, mutta samalla kehoani vasten tuntui erilainen kipu. Se ei ollut enää terävää, vaan pehmeäreunaisempaa, mutta silti se sattui. Ehkä vähemmän kuin äskeinen, mutta tämän kivun aiheuttajia oli monia. Ne tulivat toinen toisensa jälkeen ja osuivat kipeästi kehoani vasten. Vikisin hiljaa ja yritin päästä pois. Miksei se voinut jo loppua? Mikä kivun oikein aiheutti? Mitä olin tehnyt väärin?

//Ilma?

Nimi: Banana

25.06.2017 16:48
Ilmapentu-suoklaani- tammen juurakko

Joku vikisi. Inhottavaa. Tiukensin otettani, ja tunsin jotain lämmintä ainetta suussani. Se oli hyvää. Se maistui oudon rautaiselle. Ääni ei lopettanut vikinäänsä. Ärsyttävää. Päästin irti, ja rupesin potkimaan vikinän lähdettä pienillä jaloillani. Jollain tavalla vikinän olisi loputtava. Päätin avata suuni ja käskeä ääntä loppumaan. Suustani kuului kimeää murinaa.

// ihan sisko toi ilma// perhonen

Nimi: Murkki

25.06.2017 16:36
Perhospentu - Suoklaani - Tammen juurakko

Aluksi ei ollut mitään. Mutta sitten jokin muuttui. Se ei muuttanut tyhjyyden olemassaoloa. Ei vieläkään ollut mitään. Mutta sitten aloin kuulla ääniä. Ääniä oli pehmeitä ja tiukkia sekä lempeitä ja ankaria. Sanojen merkitys oli vielä hämärää, mutta ainakin kuulin ääniä. Parempi kuin ei mitään.
Äänien jälkeen tuli hajut. Niitä oli paikka tulvillaan. En tiennyt, miksen ollut niitä aikaisemmin haistanut. Se oli maagista! Raotin hiukan suutani ja annoin mielikuvituksen juosta. Tuo haju saattoi olla jotain pelottavaa, ja tuo toinen? Mitä se oli?
Yhtäkkiä tunsin jonkun tarrautuvan kiinni takajalkaani, ja epämiellyttävä tunne levisi koko kehooni. Mikä se oli? Automaattisesti avasin suutani, ja pian kuulin ensimmäistä kertaa oman ääneni. Vikinää. Se ei ollut maailman kaunein ääni, ainakaan minun mielestäni.
Vääntyilin hiukan paikoillani, kunnes lopultakin sain takajalassani jyskyttävän kivun pois. Mikä se oli ollut? Pyörähdin ympäri ja haroin hiukan tassuillani siihen suuntaan, josta jokin oli tarttunut jalkaani. Tunsin käpälissäni jotain pörröistä, lämmintä ja pehmeää. Taputtelin sitä varovasti ja nuuskin sitä nenälläni. Elikö se?

//Ilma?

Nimi: Banana

25.06.2017 16:14
Ilmapentu-suoklaani-tammen juurakko

Olin hetki sitten mukavassa lämmössä, mutta enää en ollut. Täällä oli hyvin kylmä tunsin jonkin karhean tuovan lisää lämpöä.
"Vatukkakukka, hän on niin ihana! Hänen turkkinsa on niin ilmava!" Jokin kaunis ääni sanoi, ja laski minut jonkin pehmeän viereen
"Voih! Olen niin ylpeä molemmista pennuistani! Marjatassu, pian sinullakin on omia tyytyväisiä nyyttejä mönkimässä ympärilläsi", minua lämmittänyt ääni jatkoi. Pian tunsin kuinka viereeni laskeutui toinen kasa. Se oli inhottavaa, joten näykkäisin karvaista möykkyä.

//Joku ilman sisar//

Vastaus:

Autohittasit roolissa Vatukkakukkaa ja Marjatassua (?), eli pistit heidät puhumaan, mikä on kiellettyä. Vain NPC-hahmoja saa ohjailla vapaasti (tappaa ei saa ilman lupaa), muita hahmoja ei saa.
Ymmärrän, jos olet uusi tällaisten roolipelien parissa, mutta huomautin nyt kuitenkin :3

-Unihalvaus

Nimi: Murkki

25.06.2017 15:53
Kaksikasvo - Aroklaani - Leiri

Kaksikasvo katseli, kuinka Seittikäpälä hääti Komeettatassun pois päällikön pesästä. Olihan se aika ilkeä teko, mutta kyllä mustavalkea naaras ymmärsi miksi parantaja teki niin kuin teki. Komeettatassu voisi olla hyvinkin tartuntavaarassa, jos Seittikäpälä päästäisi oppilaan sisarensa luokse.
Yhtäkkiä Kaksikasvo näki Lätäkkötassun. Oppilaan silmissä oli eksynyt katse, aivan kuin hän ei olisi tiennyt mistään mitään. Samassa Komeettatassun sisar lysähti maahan ja alkoi sätkiä kuin Meriklaanin riista kuivalla maalla. Se sai Kaksikasvon astahtamaan hämmentyneenä taaksepäin korvat luimussa. Seittikäpälä tuli saman tien pesän ulkopuolelle ja yritti tassullaan pitää naarasoppilasta paikoillaan.
Kaksikasvo pakotti kehonsa liikkeelle ja nousi ylös istuma-asennosta. Hän katseli, kuinka Komeettatassu kääntyi ympäri silmissään sekava katse ja lähti loikkimaan poispäin päällikön pesältä Seittikäpälän katse turkissaan. Kaksikasvo kiiruhti Komeettatassun kurssin suuntaan, kunnes päästi astumaan kollin tielle.
"Komeettatassu?" Hän kysyi varovaisesti kollilta ja katseli tätä silmiin. Kollioppilas pelotti mustavalkeaa soturitarta. Komeettatassu näytti hyvin sekavalta viirumaisine pupileineen. Aina niin rauhallinen kolli tuntui nyt olevan mielellisesti jyrkänteen reunalla. Pudotus olisi pitkä ja kamala... ehkä Kaksikasvo saisi oppilaan vedettyä pois sieltä, ennen kuin jotain tapahtuu. Se olisi vähintä, mitä naaras voisi tehä harmaankirjavalle oppilaalle. Komeettatassu oli auttanut häntä niin paljon.

//Komeetta?

Nimi: Banana

25.06.2017 12:55
Villihuuto-suoklani

Ilta alkoi hämärtyä. Kaunis kissa lähtisi pian luotani, ja en näkisi tätä enää koskaan.
"Olet niin kaunis", huokaisen toisen vieressä, kun olen hiippaillut siihen (luultavasti naaraan huomaamatta, tai ainakin hän oli marissut jollekin oksalle). Naaras tuoksui puhtaimmalle pohjoistuulelle, mitä olin ikinä haistanut. Tuoksu oli luomoava. Turkki oli valkeaa, ja karva säkenöi aina valon siihen osuessa, kuin tuhannet timantit. Silmät näyttivät kahdelta lammelta. Ne olivat syvän siniset, ja niistä paistoi naaraan tunteet. En ollut aivan varma, mutta uskoin näkeväni pientä ärtymystä, ja nolostusta.
"Eikö aroklaanin reviirillä olekkaan tosi kylmä? Siellähän tuulee koko ajan? Eikä riistaakaan taida olla? Suoklaanin reviirillä riista juoksee käpäliin." Kerroin, ja käväisin pensaassa, josta löysin mehevän vesimyyrän. Nappasin sen laiskasti ja kiikutin sen uuden tuttavuuteni luo.
"Haluatko? Minulla ei ole nälkä", lipsautin. Noniin herra villihuuto! Miksi sinä noin teit? Kuolet kohta nälkään, ja ruokit vihollista ennen itseäsi!? Mitä tuo oli olevinaan!!? Rähjäsin itselleni. Tuo naaras on kyllä sievä kissa.
"Kuules pikkukissa, mikä on nimesi?" Kysyin ja käännyin kyljelleni makaamaan.

//Pohjonen // on kyl kans olevinaan taas toikin

Nimi: Pohjoistuuli-Aroklaani-Elämän puu

25.06.2017 12:14
"Älä siinä vitsaile!" Pohjoistuuli kivahti kollille. Astelin kauemmas ja istuin selkä kolliin päin. Oliko se lemunnut kanille?
Mulkaisin häneen välillä. Aika tuntu pysähtyvän. Kaipasin Aroklaanin reviirillä pihaltavaa tuulta. Täällä oli niin tuskaisen kuuma!
"Älä yritäkkään mitään!" murisin ja käännyin kuullessani rapsahduksen. Annoin kuitenkin karvojeni laskeutua kun tajusin äänen aiheuttajan olleen oksa.

//Villi? Toivottavasti en onnistunut autohitata xd

Nimi: Murkki

25.06.2017 11:23
Metallitassu - Suoklaani - Leiri

"Aijaa... Anteeksi että kyselin", Pörrötassu maukui ja näytti muuttuvan surulliseksi. "Heippa, et varmaan tahdo minua tänne kyselemään...", naarasoppilas heitti hyvästit ja lähti sitten tassutelemaan masentuneen näköisesti toiseen suuntaan. Metallitassu huokaisi. Jos hän olisi ollut mitä hän oli ennen onnettomuutta, olisi hän varmasti syöksynyt ikätoverin perään ja pahoitellut, kuinka oli loukannut naarasta, mutta nyt Metallitassu jäi vain paikoilleen istumaan ja katsomaan Pörrötassun perään. Ei hän kaivannut seuraa. Mitä enemmän kiintyi johonkin, sitä suurempi oli menetyksen tuska joskus tulevaisuudessa. Silti kollioppilas ei voinut olla tuntematta syyllisyyttä nähdessään Pörrötassun laahustavan poispäin.
"Odota", Metallitassu maukaisi kylmästi ja nuolaisi sitten rintaansa. Hän ei kuitenkaan noussut paikaltaan.
"Ilman kysymyksiä ei voi kehittyä tai oppia mitään uutta. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, sillä tyhmät kissat eivät kysyisi kysymyksiä", kullanruskea kolli maukui virnistäen ja käänsi katseensa hiekanruskeaan naaraaseen. Ei Metallitassu sallinut sitä, että hänen takiaan joku pitäisi kysymysten kysymistä huonona juttuna. Sehän oli yksi maailman ihmeistä! Pienestä pitäen pennut kysyivät kysymyksiä emoltaan. Soturitkin kysyivät kysymyksiä päälliköltään ja päälliköt puolestaan saivat vastauksia kysymyksiinsä Valoklaanilta. Mitä elämä olisikaan, jos taito kysyä kysymyksiä häviäisi? Kissat olisivat vain joukko idiootteja piehtaroimassa ympäriinsä!

//Pörrö?

Layout (c) Unihalvaus

©2017 » Verivala « - suntuubi.com